Iäkkäiden sairaanhoidollisten palveluiden uudistaminen - Maaret Castrén

Yliopisto-lehdessä todettiin taannoin, että ”Ensimmäinen askel kohti onnellista vanhuutta on elää vanhaksi”. Totta. Ikä ja kuluneet vuodet tuovat usein kuitenkin mukanaan taudin jos toisenkin. Jos olemme tuon ensimmäisen askeleen sitten ottaneet ja eläneet vanhoiksi, niin eikö silloinkin sujuva arki ole jokaisen toive. Ja se, että sinut otetaan huomioon yksilönä. Että sinua arvostetaan.

 

Tämän päivän sairaanhoito on riittämätöntä. Perusterveydenhuollon haasteet ovat mittavat ja lääkärityövoimaa ei tunnu missään olevan tarpeeksi. Potilaat ajautuvat sairaaloiden yhteispäivystyksiin, kun oireet pahenevat tai sitä ei vain kestä odottaa aikaa sinne omaan terveyskeskukseen. Korona on entisestään pidentänyt hoitojonoja.

 

Isolle osalle iäkkäistä liikkuminen kotoa hoitoon ei ole mikään iso ongelma, mutta isolle osalle se on. Varsinkin jos mukaan tarvitaan saattajia. Palvelujärjestelmien monimutkaisuus tekee lähtemisen hankalaksi. Jo sen tiedon etsiminen, että tulisiko lähteä vai voisiko hoitaa itse itsensä neuvojen avulla, on todellinen haaste. Kun olet vihdoin oikeassa paikassa, luultavasti muutaman mutkan kautta, niin sinua haastatteleva lääkäri joutuu toteamaan, että ei näe sinun edellisen käyntisi tietoja, koska olit toisen systeemin potilaana. Ja kuka jaksaa kantaa mukanaan omia potilastietojaan. Niitä kun voi hyvinkin jo olla muutamakin mapillinen.

 

Lääkäri kysyy vakiokysymyksensä: mitä lääkkeitä teillä on käytössä. Jaa, yksi sininen pieni, kaksi isoa valkoista, mitähän vielä. Muutama muukin on, mutta en muista nimiä. Ja viime käynnillä vaihdettiinkin jokin lääke toiseen. Eikö ne lääkkeetkään näy siellä tohtorin papereissa?

 

Puhumme hoitoketjuista, mutta mitä sillä itse asiassa tarkoitetaan. Ketju koostuu useista lenkeistä, jotka saumattomasti yhdessä muodostavat ketjun. Katkeamattoman pitkän, tai lyhyen sellaisen. HUS tilasi juuri ennen koronaa konsulttiyhtiön analysoimaan osaamiskeskusuudistuksen onnistumista. Tässä yhteydessä kyseinen yhtiö totesi monen asian olevan hyvin, mutta kehittämiskohteeksi nostettiin iäkkäiden potilaiden hoitoketju. Meillä ei iäkkäiden potilaiden hoidossa ole onnistuttu rakentamaan tehokkaita hoitoketjuja, joissa hoidon jatkuvuus toimisi ketjun lailla. Iäkkäiden hoidossa ketju on katkennut vähän sieltä ja täältä. Monisairaat vanhukset hoidetaan eri toimialoilla eri tautien osalta. Ns kokonaisuutta ei ole ja hoitojen koordinointi ei ole sillä tasolla millä sen pitäisi olla, jotta voitaisiin puhua optimoidusta hoitoketjusta.

 

Arvokas vanhuus ja mahdollisuus yksilöllisiin valintoihin. Palveluihin enemmän vaihtoehtoja, ja vaikuttavuutta. Tavoitteet ovat hyvinkin järkeviä ja varmasti jokaisen mielestä tärkeitä. Kuinka paljon tänään tehdään kehitystyötä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi? Ja mitä tällä voitaisiin tarkoittaa? Iso osa kansalaisista, jotka soittavat Myrkytystietokeskukseen tai 116117 Päivystysapuun saavat hoito-ohjeita, joiden avulla he pärjäävät ilman sairaalassa käyntiä. Ammattilainen auttaa, kun tiedon tarve on suuri, mutta aina ei tarvitse sairaalan seinien sisäpuolella tapahtuvaa hoitoa. On paljon hoitoja, joita voidaan viedä sinne missä potilas asuu. 35% ensihoidon potilaista arvioidaan ja hoidetaan siellä missä ensihoitajat tapaavat potilaansa. Espoossa laatupalkinnon sai LiiSa eli liikkuva sairaala. Kotisairaalan hoitajat ajavat potilaan luo ja antavat lääkärituella hoitoa pitkäaikaishoitolaitoksessa eläville potilaille. Paikan päällä. Vain 10% LiiSan potilaista päätyy sairaalan yhteispäivystykseen, muut saavat verinäytteet, antibiootit, katetroinnit ja hoivan liikkumatta minnekään. Todella arvoa tuottavaa iäkkäiden potilaiden hoitoa. Ja myös yhteispäivystyksen resurssien tehokasta käyttöä. Sairaalan seinien sisäpuolelle tulisi päätyä vain jos ei muualla kerta kaikkiaan voida tarvittavaa hoitoa toteuttaa.

 

Palveluihin yksilöityjä vaihtoehtoja, ja useita vaihtoehtoja. Mutta koordinaatiota niin, että kaikki hoitavat tahot ovat toisistaan tietoisia ja potilas saa parasta mahdollista hoitoa mahdollisimman kattavalla tiedolla potilaan aiemmista hoidoista, sairauksista ja toiveista.

Maaret Castrén

Olen sairaanhoitaja, lääkäri ja akuuttilääketieteen professori. Olen toiminut SOTE-ammattilaisena 40 vuotta ja tästä lähes 20 vuotta ambulanssityössä. Tällä hetkellä vastaan tomialajohtajana pääkaupunkiseudun kiireellisestä hoidosta ensihoidossa, yhteispäivystyksissä ja neuvovasta puhelimesta 116117 sekä Myrkytystietokeskuksesta. Professorina vastuulleni kuuluu akuuttilääketieteeseen erikoistuvien lääkäreiden koulutus. Tutkijana olen julkaissut yli 200 tutkimusta ja viimeiset 15 v keskittynyt vanhuspotilaiden hoidon kehittämiseen tutkimuksen kautta. Tästä olen saanut tunnustusta mm laatupalkinnon muodossa.

  • Published:
  • Updated:
Share
URL copied!