Havaintoja akuutin hoidon kysynnästä - Paulus Torkki, Perttu Kontunen, Erik Haapatalo

Väestön ikääntyessä on syytä varautua myös sote-palveluissa siihen, että palveluiden tarve ja kysyntä muuttuu. Tästä syystä tutkimme MASSE-projektissa, millaisia tarpeita ikääntyneellä väestöllä on ja miten palveluketjut voitaisiin tulevaisuudessa integroida sujuvammaksi. Erityisesti keskitymme ikääntyneen väestön akuutteihin tarpeisiin ja palveluihin. Akuuttihoito tarkoittaa tässä päivystyksellistä hoitoa, kattaen päivystysvastaanotot, ensihoidon ja sairaalapäivystyksen.

Tarvetta voidaan lähestyä monella tapaa. Yksi tapa on yrittää kuvata kysyntää – ylikysyntää ja alikysyntää. Ylikysynnällä tarkoitetaan esimerkiksi, kun potilas hakeutuu päivystykseen, vaikkei hänellä ole varsinaista terveydellistä ongelmaa, joka vaatii päivystyskäyntiä. Alikysyntää taas tapahtuu, kun potilas ei pysty, tiedä tai halua hakeutua akuuttiin hoitoon, vaikka se olisi terveyssyistä perusteltua, tai että potilas hakeutuu akuuttiin hoitoon liian myöhään. Erityisesti ylikysynnän ja alikysynnän kohdalla tarvitaan palveluiden kehittämistä siten, että palvelutarjonta kohtaisi väestön tarpeet.

Teimme kirjallisuushaun ikääntyneiden akuutin hoidon ylikysynnästä ja alikysynnästä. Katsauksen tuloksena nousi esiin viisi mielenkiintoista seikkaa:

1. Akuuttipalvelut eivät ole riittävissä määrin suunniteltuja vastaamaan ikääntyneiden aikuisten monimutkaisiin hoidon tarpeisiin.
2. Onnistunut hoidon jatkuvuus vähentää ikääntyneiden päivystyshoidon tarvetta 20-31% .
3. Ylikysynnän taustalla voi olla esimerkiksi rajoitettu pääsy kiireettömään hoitoon sijainnin tai aukioloaikojen perusteella. Kiireettömän hoidon palvelujen saavutettavuuden helpottaminen ja niistä tiedottaminen voisi vähentää akuuttipalvelujen ylikysyntää.
4. Ikääntyneiden aikuisten akuuttipalvelujen käyttö vaikuttaa suurimmaksi osaksi olevan asianmukaista, eli terveydellisin syin perusteltua ja hoitoa haetaan sopivimmalta palveluntarjoajalta. Vaikka akuuttipalvelun käyttö olisi asianmukaista, se voi silti kuormittaa palveluntarjoajaa.
5. Erityisesti pitkäaikaissairaiden joukossa on akuuttipalveluja toistuvasti käyttäviä potilaita. Nämä potilaat edustavat pientä osaa akuuttipalvelujen käyttäjistä, mutta saamatta heille sopivinta hoitoa he kattavat suhteettoman suuren osan akuuttipalvelujen käynneistä. Toistuvasti akuuttipalveluja käyttävillä potilailla usein havaittuja piirteitä ovat matala sosioekonominen status sekä fyysisiä ja mielenterveydellisiä ongelmia.

Ikääntyneiden aikuisten terveyspalvelujen alikysyntä voi johtaa akuuttipalvelujen kuormittumiseen. Kun pitkäaikaissairauden hoidon jatkuvuus ei toteudu, se voi aiheuttaa komplikaatioita sekä terveydentilan huononemista. Tämä puolestaan lisää akuuttipalvelun käytön tarpeen todennäköisyyttä ja mahdollisen vaivan kiireellisyyttä. Potilaalla voi olla hoitotarpeita myös toteutuneen päivystyskäynnin jälkeen ja jos näihin tarpeisiin ei edelleen vastata, uuden akuutin vaivan todennäköisyys kasvaa. Akuuttipalvelujen kuormittuminen kroonisten sairauksien hoidon katkeamisen seurauksena toimii esimerkkinä terveydenhoitojärjestelmän epäonnistumisesta. Suuri osa ikääntyneiden aikuisten päivystyskäynneistä olisi estettävissä hoidon tarpeen havaitsemisella ajoissa.

Keskeinen ongelma:

Terveydenhuoltojärjestelmän epäonnistumisen taustalla on usein pirstaloitunut hoidon toteutus, jossa terveyspalvelujen koordinointi eri palvelutuottajien välillä on heikkoa. Ikääntyneellä väestöllä saattaa olla useita diagnooseja sosiaalisen palvelutarpeen lisäksi ja palveluita tuotetaan kunnan sosiaalipalveluissa, terveyskeskuksissa sekä erikoissairaanhoidon eri erikoisaloilla. Pirstaloituneessa hoidossa on suuri riski olla havaitsematta tärkeitä näkökohtia, kun ikääntyneen aikuisen vointi on akuutisti heikentynyt.

Mitä meidän tulee tehdä?

Ongelmaan voitaisiin puuttua erilaisten hoitomallien ja koko terveydenhuoltojärjestelmän kattavan strategian avulla. Hoitomalli voidaan toteuttaa esimerkiksi terveydenhoidon palveluntarjoajien välisellä tiedon ja/tai palveluiden integraatiolla tai henkilökohtaisella hoidon koordinoijalla. Näiden onnistuneesta toteutuksesta ja hyvistä tuloksista on näyttöä. Kaikki löytämämme sovellukset eivät tuottaneet merkittävää tulosta, mutta yksikään ei aiheuttanut terveydellistä tai taloudellista haittaa. Onnistuneiden mallien piirteisiin kuuluu hyvät suhteet integroitavien palveluntarjoajien välillä ja palveluntarjoajan ymmärrys ja sitoutuminen hoitomalliin. Hoitomallin onnistuneisuutta arvioitaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota mm. tulosmittauksen pätevyyteen.

Lisäksi voidaan kehittää akuuttipalveluita monimuotoisemmaksi, sillä akuutteja tilanteita syntyy, vaikka peruspalveluita kehitettäisiinkin. Nykyisen poliklinikkamuotoisen päivystystarjonnan rinnalle tulee kehittää sähköisiä ja liikkuvia palveluita, jotta erilaiset akuuttitarpeet saadaan mahdollisimman vaikuttavasti ja tehokkaasti tyydytettyä. MASSE-projektissa tutkimme esimerkiksi Liikkuvan Sairaalan (LiiSa) vaikutuksia asiakkaiden kokemukseen, hoidon laatuun ja kustannuksiin.

Onnistuneessa integroidussa hoitomallissa terveyspalvelujen käyttö vähenee, potilaiden terveys edistyy sekä potilaan ja terveydenhuollon ammattilaisen kokemus paranee. Samalla akuuttipalvelujen yli- ja alikysyntä vähenee. Tavoitteena on palvelutarpeeseen vastaaminen oikealla tavalla ja mahdollisimman oikea-aikaisesti.

Paulus Torkki, Helsingin yliopisto, apulaisprofessori, Kansanterveystieteen osasto

Perttu Kontunen, Helsingin yliopisto, tutkija, lääkäri

Erik Haapatalo, Helsingin yliopisto, tutkimusavustaja, hammaslääketieteen kandidaatti