Lauantai jäällä – S.A. Agulhas II 26.2.2022

Endurance22-tutkimusmatkalla merenpohjan tutkiminen ja Shackletonin Endurance-laivan hylyn etsiminen etenee suunnitellusti. Kun jokin alue on tutkittu, tutkimusalus SA Agulhas II siirtyy seuraavaan paikkaan, murtaa itselleen tukevan kolon jäälautan reunaan, ja sukellusrobotti lasketaan takaisin 3000 metrin syvyyteen kartoittamaan merenpohjaa. Nämä siirtymiset kestävät välillä tunnin ja välillä monta tuntia, riippuen jääolosuhteista ja jään liikkeistä.

Weddellinmeren jää ajelehtii koko ajan ja Agulhas siirtyy jään mukana. Jos haluaa pysyä meren pohjan suhteen paikallaan, pitää liikkua jään suhteen. Jään ajelehtimisnopeus vaihtelee, mutta on ollut usein jopa 0,5 solmua. Tällä vauhdilla jää liikkuu yli 20 km vuorokaudessa.

Sukellusrobotin tehdessä työtään syvyyksissä, me jäätutkijat pääsemme jäälle keräämään näytteitä. Saksalaiset kollegat mittaavat jään ja lumen paksuutta ja lumen ominaisuuksia. Heillä on kätevä pulkassa vedettävä mittalaite, joka rekisteröi pulkan alla olevan jään paksuuden sekä pulkan koordinaatit. Kun tätä pulkkaa ulkoiluttaa pitkin jäälauttaa, saa kartan jäälautan paksuudesta. 

Minua kiinnostaa jää paksuuden lisäksi sen lujuus, koska molemmat vaikuttavat laivan runkoon kohdistuviin jääkuormiin. Jään lujuuden mittaaminen edellyttää hyvin järeitä ja painavia laitteita. Lisäksi jään lujuuden mittaaminen kenttäoloissa vie niin paljon aikaa, että tällä tutkimusmatkalla siihen ei ole mahdollisuuksia. Minulla on sen sijaan mukana jääkaira, jonka avulla saan helposti jäästä näytteen – 140 mm paksun pötkön jäätä. Jääkaira on 1,2 m pitkä putki, ja kun siihen laittaa jatkovarsia, saan näytteen yli 3 m paksusta jäästä. Tähän mennessä pisin jäänäytteeni on ollut 2,9 m. 

Mittaan jäänäytteestä lämpötilan, tiheyden ja suolaisuuden. Nämä vaikuttavat keskeisesti jään ominaisuuksiin. Lämmin jää murtuu ihan eri tavalla kuin kylmä jää. Huokoinen jää on heikompaa kuin tiivis jää. Suolaisuus vaikuttaa jään huokoisuuteen. Lämpötila mitataan poraamalla pieniä reikiä näytteeseen ja mittaamalla lämpötila reiän pohjalla, jään sisältä. Tiheydestä saan arvion viipaloimalla kairan tekemän näytteen ja mittaamalla kunkin viipaleen tilavuuden ja massan. Suolaisuuden mittausta varten otan paloja eri kohdasta jäänäytettä, sulatan jääpalat laivan laboratoriossa ja mittaan suolaisuuden salinometrillä. 

Weddellinmeren jää on hyvin heterogeenistä, mutta tyypillisesti tähän aikaan vuodesta ylimpänä on puolisen metriä kovaa lunta ja kohvajäätä, eli kastunutta ja jäätynyttä lunta, ja alempana sitten merivedestä muodostunutta jäätä. Merivedestä muodostuneen jään lujuus on selvästi suurempi kuin kohvajään lujuus. Jään lämpötila on yläpinnassa lähellä ilman lämpötilaa ja alapinnassa noin -1,8 astetta. Tässä lämpötilassa suolainen merivesi jäätyy. Nyt on Etelämantereen kesän loppupuoli, kovia pakkasia on harvoin ja aurinkokin lämmittää. Siksi jää on lämmintä, melkein yläpintaan asti noin -1,8 astetta. Toivoin pääseväni tutkimaan lämmintä jäätä ja tämän lämpimämmäksi merijää ei tule.

Sahaan näytepötköstä myös noin 1 cm paksuja viipaleita ja tarkastelen niitä tummaa pintaa vasten. Tällä tavalla näkee, kuinka paljon jäässä on ilmakuplia ja suolataskuja. Meriveden suolasta osa jää aluksi jään sisään kiteiden väleihin, mutta valuu vähitellen alaspäin mereen muodostaen matkalla suolavesikanavia. Nämä mielenkiintoiset rakenteet näkee paljaalla silmällä, kun tekee ohuen näytteen.

Tänään pystytimme jäälle teltan lounastaukoa varten. Teltan sisällä oli mukavaa lämmitellä kohmeisia sormia, syödä retkieväitä ja keskustella pakastekuivattujen ruokien eroista. Meillä oli myös pemmikaania eli varhaisten tutkimusmatkailijoiden suosimaa ruokaa. Näyttää suklaalta, mutta on rasvasta ja kuivatusta lihasta tehty tökötti. Ei varsinaisesti herkullista, mutta pemmikaani on tiivistä energiaa ja säilyy hyvin, meillä olleen paketin viimeinen käyttövuosi on 2070.

Kun lähdimme kohti Etelämannerta, oli jännitys Ukrainan rajoilla nousussa. Nyt Venäjä on hyökännyt Ukrainaan ja Euroopassa on sota. Kun Shackleton lähti kohti Etelämannerta, oli ensimmäinen maailmansota alkamassa. Shackletonin miehistöstä osa lähti tutkimusmatkan jälkeen rintamalle. Kaikki Shackletonin miehet palasivat Weddellinmereltä, mutta sodasta he eivät kaikki palanneet.