Elämää märssykorissa

Märssykori on tähystyspaikka korkealla laivassa. Vanhoissa purjelaivoissa märssykori oli korkealla maston huipussa, koska sieltä oli hyvä tähystää merirosvoja, valaita ja jäävuoria. Englanniksi märssykori on crow’s nest, variksen pesä. Legendan mukaan viikingit pitivät matkoillaan variksia häkissä maston huipussa ja sumun yllättäessä päästivät variksen vapaaksi olettaen, että varis lentää linnuntietä kohti rantaa ja näin osoittaa suunnan. Tai sitten märssykori vain näyttää variksen pesältä, rakennelmalta puun latvuksissa. 

Myös SA Agulhas II -tutkimusaluksessa on märssykori ja tässäkin laivassa se on korkein paikka tähystää, noin 30 m vedenpinnasta. Agulhasin märssykori ei ole maston huipussa eikä sinne päästäkseen tarvitse kiivetä mastoa pitkin, mutta portaita märssykoriin ei johda, viimeiset reilut seitsemän metriä pitää kiivetä tikapuita. 

Olen vienyt märssykoriin Aalto-yliopiston Sähkötekniikan ja automaation laitoksen tohtoriopiskelijan Andrei Sandrun kehittämän kamerajärjestelmän. Andrein kamera ottaa korkealta märssykorista kuvan jäätilanteesta laivan edessä joka viides sekunti ja tallentaa kuvat tietokoneen muistiin. Näistä kuvista voimme konenäön menetelmiä käyttäen analysoida laivan edessä olevien jäälauttojen koon sekä jääkentän peittoisuuden, kuinka paljon on jäätä ja kuinka paljon avovettä. Kun tämä jäätieto yhdistetään laivan rungosta mittaamiimme jääkuormiin, saamme tietää miten jäälauttojen koko ja peittoisuus vaikuttavat jääkuormiin.

Tämä on tärkeä tieto, koska ilmastonmuutoksen edetessä jääolosuhteet helpottuvat - jäätä ja avovettä esiintyy yhdessä - ja yhä useampi laiva tulee pyrkimään syvälle pohjoiseen ja etelään. On eri asia murtaa väylää suureen jäälauttaan kuin töniä pieniä lauttoja kauemmaksi. Meidän tulee ymmärtää erilaisten, helppojenkin jääolosuhteiden aiheuttamat riskit merenkululle, koska valitettavasti kaikki kylmiin vesiin menevät laivat eivät ole jäävahvistettuja.

Märssykorista ottamamme kuvat ovat hyödyllisiä myös silloin, kun vertaamme satelliittikuvia suoriin jäähavaintoihin. Endurance22-tutkimusmatka hyödyntää paljon erilaisia satelliittihavaintoja etsiessään helpointa reittiä Weddellinmeren jäälauttojen seassa. Erityisesti saksalaisen DLR- avaruustutkimuslaitoksen TerraSAR-X -satelliitista on saatu hämmästyttävän tarkkoja tutkakuvia. Parhaassa kuvassa tutkimuslaiva SA Agulhas II on tunnistettavissa, samoin kuin pienet jäävallit laivan vieressä. Tutkimusmatkamme on herättänyt niin laajaa mielenkiintoa, että meille lähetetään pyytämättä ja yllättäen uusia tutkakuvia auttamaan laivan etenemistä hankalissa jääoloissa. Tarkimmat kuvat ovat valokuvia, eli käyttävät näkyviä aallonpituuksia, mutta niistä on iloa vain pilvettöminä päivinä. Tutkakuvia sen sijaan saadaan myös pilvisinä päivinä, mutta tutkakuvien haasteena on kuvien tulkinta. 

Kiipeän joka päivä märssykoriin varmistamaan, että kaikki toimii ja järjestelen Aalto-yliopiston kamerasysteemin tallentamia kuvia. Kun moderni kamera ottaa kuvan joka viides sekunti, dataa tulee paljon. Minulla onkin mukanani useita suuria kovalevyjä. Mutta kun olen kerran kiivennyt märssykoriin, voin toki tähystää täältä korkealta ja toivoa, että näkisin valaita ja jäävuoria. Weddellinmerellä on erityisesti lahtivalaita ja niiden näkeminen on lyhyt, mutta hätkähdyttävä hetki – tuossa oli suuri valas, mutta nyt se jo sukelsi. Valashavainnoista kerrotaan aina muille ruokapöydässä. Erityisen hienoa on kiivetä märssykoriin kirkkaalla säällä myöhään illalla. Silloin ei ole enää niin häikäisevän valkoista kuin yleensä, vaan ympärillä on myös muita värejä.