Kuukausi merellä

Endurance22-tutkimusmatka on nyt kestänyt kuukauden, josta melkein kolme viikkoa Weddellinmeren ahtojäiden keskellä. Ympärillämme ei ole mitään muuta kuin jäätä – ja pingviinejä.

Vaikka sää on ollut pääosin pilvinen, valoa on niin paljon, että aurinkovoide ja aurinkolasit ovat välttämättömiä jäällä näytteitä ottaessa. Ilman aurinkolaseja silmät tulisivat kipeiksi ja myös aurinkolasien kanssa tuntuu välillä, että on hiekkaa silmissä.

Etelämantereen valoon ja valkoisuuteen liittyy myös käsite whiteout, mikä tulee ottaa vakavasti. Whiteout on tilanne, jossa kaikki on vain valkoista eikä etäisyyksiä pysty arvioimaan. Jäällä kävellessä kompuroi, koska ei erota jään korkeuseroja, ja suuntiakin on hankala arvioida. Onneksi tutkimusalus SA Agulhas II on iso ja punainen, joten se on helppo nähdä huonossakin säässä. 

Jäänäytteiden ottaminen ulkona on kylmää puuhaa, varsinkin sormet palelevat näytteitä käsitellessä ja muistiinpanoja tehdessä. Mutta Etelämantereen loppukesä ei ole erityisen kylmä vaan samanlainen kuin Suomen talvi. Pärjää hyvin, kun muistaa pukea villaa alle ja tuulenpitävää päälle. Vain yhtenä päivänä laivan kapteeni ei ole päästänyt meitä sään takia jäälle. Tuolloin lämpötila oli -17 astetta ja tuuli yli 15 m/s. 

Pieni kansainvälinen yhteisömme on ystävällinen ja hyväntuulinen. Olemme kuukauden aikana tutustuneet toisiimme ja ystävystyneet. Teemme yhdessä työtä, autamme toisiamme ja suunnittelemme yhteisiä julkaisuja. Olen käynyt kollegoiden kanssa pitkiä keskusteluita jään ja tutkimuksen lisäksi demokratian tilasta maailmassa, hyvästä elämästä noin yleensä, sekä purjehtimisesta ja kahvista. Kuulun siihen ryhmään tutkimusmatkan jäseniä, joille kahvikoneen toimiminen on tärkeä asia. Kahvikoneemme ovat vähän hankalia tapauksia, ja kollega kertoi, että häntä jännittää lähestyä kahvikonetta, että jos se ei tänään toimikaan. Tänään kolmesta kahvikoneesta vain yksi toimi ja tilanne oli huolestuttava.

Tutkimusmatkamme alkua vaaransi koronavirus. Tutkimusmatkan koronaohjeiden mukaan aloitin säännölliset kotitestit kaksi viikkoa ennen lähtöä. Juuri ennen lähtöä piti tehdä PCR-testi Suomessa ja uusi PCR-testi heti Kapkaupunkiin saavuttua. Jos molemmat olivat negatiivisia, pääsi laivaan, jossa testaaminen jatkui omassa hytissä joka aamu. Aamupalalle ei olisi saanut mennä, jos testi olisi ollut positiivinen.

Matkan ensimmäiset 15 päivää pidimme maskeja ja söimme pienissä ryhmissä. Tämä strategia toimi hyvin, ja tutkimusmatkan lääkäri on julistanut koronavaaran olevan laivalla ohi. Maskeja ei enää käytetä ja ruokaillessa saa nauraa.

Merkittävässä roolissa koronan voittamisessa oli toki kaikkien tutkimusmatkan jäsenten sitoutuminen. Tämä matka taitaa olla meille kaikille niin tärkeä, että otimme tartunnan välttämisen ennen matkaa tosissamme. Minä vältin kaikkia tapaamisia ja ostin elintarvikkeet kotiin kuljetettuina. Kollegani, jolla on pieniä lapsia, muutti vuokra-asuntoon kahdeksi viikoksi. Toinen kollega poistui kotoa vain koiraa ulkoiluttamaan. 

Eilen laivalla oli laulun ja runon ilta. Tutkimusmatkallamme on useita brittejä ja matkan järjestää brittiläinen säätiö, joten ilta alkoi yhteislaululla It’s a Long Way to Tipperary. Kuulimme myös laivalla sävelletyn ja sanoitetun laulun matkastamme sekä uudelleen sanoitettuja tuttuja lauluja. Mediatiimin versiossa The Beatlesin Let it Be:stä yksi säkeistö menee näin:

'And the people doing the science say all they ever really want to see

Is ice and snow and more ice, let it be

Though only frozen water, it’s way cooler than the AUV

But that will find the shipwreck, let it be’

AUV viittaa Endurancen hylkyä etsivään pienoissukellusveneeseen. Kuuntelimme myös oopperaa, koska Shackletonin Endurance-laivalla oli mukana levysoitin ja muistelmien mukaan suosituin levy oli Rossinin Sevillan parturi. Niinpä mekin kuuntelimme Figaron kuulun aarian tästä oopperasta. 

Illan runo-osuus oli vakavampi. Tutkimusmatkan historioitsija luki meille otteen Alfred Tennysonin (1898-1892) runosta Ulysses eli Odysseus. Se kertoo Odysseuksesta vanhana miehenä, joka on haluton myöntämään ikäänsä ja haikailee vielä yhtä seikkailua. Saatamme olla ajan ja kohtalon väsyttämiä, mutta luja tahto ja periksiantamattomuus saa meidät ponnistelemaan, etsimään – ja löytämään.

’The lights begin to twinkle from the rocks: 

The long day wanes: the slow moon climbs: the deep 

Moans round with many voices. Come, my friends, 

'T is not too late to seek a newer world. 

Push off, and sitting well in order smite 

The sounding furrows; for my purpose holds 

To sail beyond the sunset, and the baths 

Of all the western stars, until I die. 

It may be that the gulfs will wash us down: 

It may be we shall touch the Happy Isles, 

And see the great Achilles, whom we knew. 

Tho' much is taken, much abides; and tho' 

We are not now that strength which in old days 

Moved earth and heaven, that which we are, we are; 

One equal temper of heroic hearts, 

Made weak by time and fate, but strong in will 

To strive, to seek, to find, and not to yield.’