Näkemiin jää

Endurancen hylyn löytymisen jälkeen tutkimusmatkan pienoissukellusvene teki vielä joitain sukelluksia joiden aikana hylkyä kuvattiin huolella. Tämä kesti pari päivää. Sen jälkeen vietimme kaikki jäällä laivan vieressä vapaapäivän. Myös keisaripingviinit päättivät osallistua ulkoilupäiväämme ja tulivat katsomaan jalkapallo-ottelua ja ruokailua jäällä. Vein jääkairan ja muut tutkimusvälineet vielä kerran jäälle ja pidin lyhyitä luentoja jäämekaniikasta. Kerroin että kylmä jää murtuu eri tavalla kuin lämmin jää ja nyt ilmaston lämmetessä meidän tulee tutkia erityisesti uuden, lämpimän jään murtumista. Kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan jääkairan käyttöä ja pari kairan tekemää jääpötköä lähti myös matkamuistoiksi.

Ulkoilupäivän iltana tutkimme uusimpia satelliittikuvia Weddellinmeren jääoloista ja etsimme nopeimman reitin avoveteen. Tutkimuslaiva SA Agulhas II käynnisti koneet ja käänsi keulan koilliseen. Matkalla kohti jään reunaa jäälautat muuttuvat vähitellen pienemmiksi ja jään peittoisuus vähenee. Jossain vaiheessa Eteläisen jäämeren maininki alkaa tuntua laivan liikkeissä ja lopulta kaikki jää on takana. Komentosillalle kokoontui useita tutkimusmatkan jäseniä seuraamaan jääolosuhteiden vähittäistä muuttumista, sanomaan jäälle näkemiin. Moni meistä oli haikea ja joku varmaankin ajatteli sanovansa jäälle hyvästi. Pitkä aika Weddellinmerellä on voimakas kokemus.

Weddellinmeren jäälauttojen jäätyä taakse olemme purkaneet mittalaitteemme ja pakanneet ne kotiinvientiä varten. Tutkimusryhmämme pitää edelleen kerran päivässä kokouksen, jossa suunnittelemme mittaustulosten analysointia ja raportointia. Teemme tiiviin yhteisen raportin ennen matkan päättymistä ja tieteelliset julkaisut matkan jälkeen. Tärkeä osa työtämme juuri nyt on keräämämme datan järjestäminen ja tallentaminen. Kansainvälisen Etelämannersopimuksen mukaan Etelämantereella ja sen lähellä olevilla merialueilla tehtyjen mittausten tulokset jaetaan muiden tutkijoiden kanssa. Etelämannersopimus kattaa kaiken toiminnan leveyspiiristä 60 S etelään. Tämä on valtava alue. Helsingin sijainti on 60 astetta pohjoista leveyttä.

Tutkimuslaiva Agulhasilla on perinne järjestää grillijuhlia helikopterikannella laivan peräosassa. Tällä tutkimusmatkalla, Endurancen hylyn löytymisen kunniaksi, grillijuhla oli tavallista isompi. Kaksi puolikkaista tynnyreistä tehtyä grilliä oli kuumana pitkään ja tälle matkalle poikkeuksellisesti nostimme myös juhlamaljoja, tähän asti laiva oli ollut kuiva. Helikopterikannelle kokoontui koko laiva, niin tutkijat kuin laivan miehistökin. Ilta oli maaginen, kuin muumikirjojen juhla. Laiva kulki tasaisesti etelämerellä, laivan vierellä valaat puhalsivat vesisuihkujaan, taivaanrannassa näkyi jäävuori ja ilmassa oli suuren ystävyyden henki kun pipo päässä ja lapaset käsissä tanssimme tummenevassa illassa afrikkalaisten rytmien mukana.

Shackleton kuoli vuonna 1922 viimeisellä tutkimusmatkallaan, Quest-laivan hytissä Grytvikenin satamassa South Georgian saarella. Vaimon ehdotuksesta Shackleton haudattiin Grytvikenin pienelle hautausmaalle. Hautajaiset pidettiin 5.3.1922; Endurance löytyi 5.3.2022. Tuolloin sata vuotta sitten Grytviken oli norjalainen valaanpyyntiasema, nyt Grytvikenissä toimii brittiläinen tutkimusasema sekä museo ja postitoimisto. South Georgia on jylhä saari, jossa on vehreitä nummia ja teräviä, lumihuippuisia vuoria. Pysähdyimme lyhyesti Grytvikenissä matkallamme kohti Kapkaupunkia ja pidimme pienen tilaisuuden Shackletonin haudalla. Agulhasin kapteeni ja tutkimusmatkan johtajat pitivät puheet. Kapteeni puhutteli Shackletonia ja kertoi että Endurance on löytynyt. Tutkimusmatkan johtaja luki Rudyard Kiplingin runon If, se oli kehystettynä Shackletonin hytissä Endurancella. Tutkimusmatkan pääarkeologin mukaan tunsimme tuona iltana Grytvikenin hautausmaalla niskassamme Shackletonin hengityksen.