Kohti Etelämannerta

Jään reuna

Laiva on saavuttanut reunavyöhykkeen, eli alueen avoveden ja Etelämantereen lähellä olevan melko kiinteän jään välissä. Viikonloppuna on myös koettu ensimmäinen myrskysää. 

S.A. Agulhas in storm

SA Agulhas II -tutkimusaluksen ympärillä kiertelee lumimyrskyliitäjiä, kauniita täysin valkoisia lintuja, siipien kärkiväli noin 80 cm. Toivon, että näkisin myös jäämyrskyliitäjiä. Molemmat kuuluvat ulappaliitäjien heimoon. Ja tietenkin toivon, että näkisin lapintiiran, joista osa muuttaa pohjoisesta tänne talveksi. Olemme perillä Weddellin merellä, ja lintujen lisäksi laivan ympärillä on jäälauttoja ja kauempana jäävuoria.  

Tämä on reunavyöhyke, alue avoveden ja Etelämantereen lähellä olevan melko kiinteä jään välissä. Näin loppukesällä reunavyöhykkeen jäälautat ovat paksua ikääntynyttä jäätä, lautoilla näkyy osittain sulaneita ahtojäävalleja. Nämä lautat ovat se, mikä on jäänyt jäljelle, kun Weddellin meren jää on sulanut etelän kesän aikana. Lauttojen koko vaihtelee kymmenestä metristä pariin sataan metriin ja lauttojen välissä on avovettä.  

Agulhas kulkee paljon avovedessä, väistelee paksuimpia lauttoja, mutta aina välillä tömähtää ihan kunnolla, kun Agulhasin keula iskeytyy paksuun jäälauttaan. Näitä tömähdyksiä odotan ja toivon, että tömähdys osuu laivaan siten, että laivan kyljessä olevat anturit mittaavat laivan ja jäälautan törmäyksen voiman. Tätä varten olen tänne kauas tullut, mittamaan jääkuormia reunavyöhykkeessä. Odotan koska kuuluisi seuraava tömähdys laivan keulasta, eikä nukuta yhtään, vaikka takana on pitkä päivä ja edellinenkin yö jäi lyhyeksi mittalaitteita viritellessä. Olin toivonut, että tässä reunavyöhykkeessä olisi myös aallokkoa, jotta olisin voinut mitata aaltojen ja jäälauttojen yhteisvaikutusta, mutta nyt ei aaltoja ole. Meri on ihan tyyni.  

Viikonloppuna tilanne oli toinen, ja Eteläinen jäämeri näytti meille luonteensa. Tuuli oli reipas, satoi räntää ja merkitsevä aallonkorkeus oli noin 6 metriä. Aallokossa on aina monen korkuisia aaltoja. Jos nämä aallot laitettaisiin korkeusjärjestykseen ja laskettaisiin korkeimman kolmanneksen keskiarvo, saataisiin merkitsevä aallonkorkeus. Tämä on se aallonkorkeus, jonka kokenut merenkulkija arvioisi aallokon korkeudeksi. Mutta aallokossa on aina myös tätä arvoa pienempiä ja suurempia aaltoja. Jos merkitsevä aallonkorkeus on 6 metriä, kuten meillä viikonloppuna, niin yksi aalto sadasta on 9 metriä korkea ja yksi aalto tuhannesta jo yli 11 metriä korkea. Vaikka Agulhas on valtamerilaiva ja suunniteltu Eteläiselle jäämerelle, niin kyllä tuollaiset aallot laivaa keinuttaa, ja kaikki laitteet ja tietokoneet pitää kiinnittää tiukasti. Harmaa ilmastointiteippi on tähänkin tarkoitukseen oiva. 

Illalla vietimme Sir Ernest Shackletonin syntymäpäivää. On tietenkin sattumaa, että Endurance22-tutkimusmatka saavuttaa jään reunan juuri Shackletonin syntymäpäivänä, mutta ehkä hyvissä tarinoissa on mukana sattumaa. Kuudennen kannen oleskelutilassa oli tarjolla kakkua.  

Viides päivä merellä, 47.4S 13.6W | Aalto Blogs

Rutiinit alkavat jo muodostua tutkimusmatkalla ja ensimmäinen albatrossikin on nähty.

Visit
Image from remote site: ourblogs.aalto.fi
  • Published:
  • Updated:
Share
URL copied!

Show other posts from this blog

Weddelinmeri. Kuva Jukka Tuhkuri 2023
Published:

Kuukausi merellä

Weddellinmerellä ympärillämme ei ole mitään muuta kuin jäätä – ja pingviinejä
Agulhasin märssykorissa otettu kuva.
Published:

Elämää märssykorissa

Agulhasin märssykorissa tohtoriopiskelija Andrei Sandrun kehittämä kamerajärjestelmä ottaa kuvan jäätilanteesta joka viides sekunti.
Jäänäytteitä Weddellin mereltä. Kuva: Jukka Tuhkuri 2022
Published:

Lauantai jäällä – S.A. Agulhas II 26.2.2022

jää on lämmintä, noin -1,8 astetta. Toivoin pääseväni tutkimaan lämmintä jäätä ja tämän lämpimämmäksi merijää ei tule.
Penguins on ice
Published:

Weddellinmeri

Tutkimus etenee hyvää vauhtia ja jääolosuhteita havainnoidaan kellon ympäri.