Yritysverotuksen minimiverohanke kuokkatekniikalla eteenpäin

Näinä hirmuisina maailman aikoina monikaan on tuskin jaksanut ankarasti pohtia yritysverotuksen minimiverohankkeen (Mullistuuko kansainvälinen yritysverotus? | Aalto Blogs) etenemistä. Kuitenkin siinäkin tapahtuu.

Hajatietojen perusteella asian eteneminen näyttää vaihtelevalta eri puolilla sitä noin 140 maan joukkoa, joka syksyllä 2021 kuittasi perusperiaatteet. Vaikeuksia on muun muassa USA:ssa, missä säännökset sisällytettiin jättimäiseen infrastruktuuripakettiin, joka on jäänyt pyörimään kongressin rattaisiin yhden fossiiliystävällisen demokraattisenaattorin neliraajajarrutuksen vuoksi. Tehokkaan OECD-valmistelun jälkeen projekti maistuu nyt hiihtämiseltä keskijyrkkään ylämäkeen kuokkatekniikalla. Eteenpäin mennään mutta vaivalla.

EU:n komissio päätti lähteä yrittämään mallin toteuttamista direktiivin kautta. Periaatteessa jäsenvaltiot voisivat huolehtia tarvittavista lainsäädäntötoimista omin päinkin, mutta direktiiviratkaisulle on myös perusteet. Ei tosin voida sulkea pois sitäkään, että komissio halusi tätä kautta osaltaan roolia itselleen ja yleisemmin unionille.

Euroopan unionin puheenjohtaja Ranska ei ole millään muotoa luovuttamassa vaan päinvastoin puskee asiaa eteenpäin. Tämä ei ole siinä mielessä yllättävää, että valtiovarainministeri Bruno Le Maire on ollut jo aiemmin Saksan Olaf Scholzin ja Yhdysvaltojen Janet Yellenin rinnalla hankkeen näkyvin puolestapuhuja poliittisella kentällä.

Parhaillaan EU:n neuvoston käsittelyssä oleva direktiiviehdotus on pitkä ja raskas kuten myös OECD:n mallisääntödokumentti, johon ehdotus pääosin perustuu. Suomessa niin valtioneuvosto kuin eduskunnan valtiovarainvaliokunta ovat tukeneet hanketta, vaikkakin ovat myös ilmaisseet huolensa kasvavasta hallinnollisesta rasituksesta niin Verohallinnolle kuin yrityksillekin. Verohallinnon lausunnossa korostettiin hallinnollisia lisätöitä ja -kustannuksia niin ponnekkaasti, että lausunto ylitti Bloombergin uutiskynnyksen.

Hallinnollisen taakan lisääntyminen on ollut ikävä piirre monissa kansainvälisen verotuksen uudistuksissa viime vuosina. Kun järjestelmä on antanut liikaa tilaa aggressiiviselle verosuunnittelulle, myös torjuntatoimet ovat vastaavasti muodostumassa raskaiksi. Monimutkaistuvia kansainvälisen liiketoiminnan rakenteita ja transaktioita ei voida hallita aivan yksinkertaisella verosääntelyllä ja täysin vaivattomilla käytännöillä. Sääntelyssä tulee silti pitää mielessä myös menettelyjen ja vaatimusten pitäminen joltisenkin kohtuullisina. Nyt esillä olevassa tapauksessa lieventävä asianhaara on, että sääntely koskee vain yli 750 miljoonan liikevaihdon konserneja, joilla on käytettävissään tai saatavissaan tarvittavat resurssit vaatimuksista selviytymiseen. Eri asia on, että verotuksen tason eriyttäminen yritysten koon mukaan on yleisesti kyseenalaista.

Tax Notes -lehden toimittaja on urkkinut selville EU:n neuvoston käsittelyssä esiin tulleita jäsenvaltioiden näkemyksiä. Suurin osa jäsenvaltioista on listattu kannattajiksi, mutta on myös epäilyjä muun muassa kireästä aikataulusta. Osa jäsenvaltioista haluaisi koplata asian OECD:n niin sanottuun Pilari 1 -hankkeeseen, jossa verotusoikeutta suurimpien yritysten tuloihin siirrettäisiin osin markkinavaltioille. Varauksellisten ryhmään kuuluu etupäässä erilaisia veroetuja tarjoavia valtioita, mutta lehden listauksessa on mukana myös Ruotsi, jolla on joskus muulloinkin ollut veroasioissa yllättäviä petikumppaneita.

Direktiiviehdotuksen mukaan 15 prosentin minimivero koskisi jatkossa myös tiettyjä kotimaisia tilanteita, mikä menee pitemmälle kuin OECD-hanke ja on myös elementti, jota ei alun perin osattu odottaa. Tällä laajennuksella pyritään ensisijaisesti varmistamaan sääntelyn EU-oikeudellista iskunkestävyyttä, mutta vähän keittiön kautta myös maan sisäisen toiminnan yritysverotukseen olisi tulossa vähimmäisvero direktiivin voimin. Vaikka sääntely koskisi vain suurehkoja konserneja, kyseessä on niin asiallisesti kuin periaatteellisestikin huomionarvoinen askel. On hyvä myös huomata, että Suomen 20 prosentin yhteisöverokanta ei automaattisesti ole 15 prosentin minimiveron yläpuolella, koska minimivero lasketaan efektiivisen veroasteen perusteella. Tosin ehdotukseen sisältyvä substanssiperusteinen poikkeus vähentää minimiveron iskemistodennäköisyyttä.

Entä bloggaajan mielipide?

Kaikkiaan hanke vie kansainvälisen yritysverotuksen järjestelmää oikeaan suuntaan, vaikka kaavailtu sääntely ei ole ongelmatonta ja sitä olisi vielä pyrittävä keventämään. On syytä noteerata sekin, että maailman valtioiden reilu enemmistö on hyväksynyt hankkeen perusperiaatteet. Kansainvälisen verotuksen kehittämisen tavoitteena tulee olla sekä kaksinkertaisen verotuksen poistaminen ja verotuksen pysyminen maltillisella tasolla että liian pitkälle menevien veroetujen kitkeminen. Viimeksi mainittuun keskittyessään OECD-malli ja EU:n direktiiviehdotus vahvistavat osaltaan pohjaa entistä neutraalimmalle ja kohtuulliset verotasot mahdollistavalle kansainväliselle järjestelmälle.

Timo Viherkenttä, Professor of Practice, Department of Accounting and Business Law