Aloitteen pohjalta

Suomen on tulossa uudet tutkimus- ja kehitystoiminnan verotuet poikkeuksellisesti eduskunta-aloitteen pohjalta. Uusien lisävähennysten kustannustehokkuus on vähän kysymysmerkki, mutta kun pyrkimyksenä on oikeasti nostaa t&k-menot 4 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen, lienee yritettävä kaikkia keinoja.

Timo Viherkenttä

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta hyväksyi 8.12. yksimielisesti eri puolueiden edustajien yhteisen lakialoitteen uusista tutkimus- ja kehitysvähennysmenoihin perustuvista verovähennyksistä. Toisin kuin joku uutisentekijä on ymmärtänyt, tällaiset menot ovat tietysti vanhastaankin olleet verotuksessa vähennyskelpoisia. Ne ovat myös olleet jonkin verran suosituimmuusasemassa, koska niiden jaksotussäännökset ovat olleet tavallista edullisemmat. Lisäksi on voimassa määräaikainen tutkimusorganisaatioiden kanssa tehtävää yhteistyötä koskeva lisävähennys.

Lakien säätäminen kansanedustajien aloiteoikeuden pohjalta on erinomaisen harvinaista. Tietävämmät voivat kertoa vaikkapa alla kommenttipalstalla, onko verolakeja aiemmin syntynyt tällä tavoin. Aloitteiden perusteella on kuitenkin säädetty enemmästäkin: Suomen työeläkejärjestelmä pantiin 1960-luvun alussa pystyyn lakialoitteiden pohjalta, kun maalaisliiton vähemmistöhallituksella ei ollut siihen intoa.

Tälläkin kertaa aloitemenettelyn taustalla oli se, että hallituksessa ei syntynyt päätöstä esityksen antamisesta, vaan valmiina ollut esitys jäi hallituksen poliittisten skismojen jalkoihin. Mediatietojen mukaan vasemmistoliitto ei suostunut esityksen antamiseen. Valtiovarainvaliokunnassa myös vasemmistoliiton edustajat kannattivat lopulta aloitetta, joka oli vähän anteliaammaksi muokattu versio valmistellusta hallituksen esityksestä. Malli sisältää kaksi uutta enintään 500 000 euron lisävähennystä, joista toinen perustuu t&k-menoihin ylipäänsä ja toinen niiden kasvuun.

Hankkeen taustalla on osaltaan laajassa parlamentaarisessa yhteisymmärryksessä hyväksytty tavoite nostaa t&k-toiminnan määrä asteittain 4 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tavoite on hyvin kunnianhimoinen eikä yksikään Euroopan unionin jäsenvaltio ole nykyisin lähelläkään sitä tasoa. Pyrkimys on kuitenkin kunnioitettava.

Yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan julkiselle tukemiselle on loogiset perusteet tällaisen toiminnan potentiaalisten positiivisten ulkoisvaikutusten vuoksi. Ei ole silti itsestään selvää, että juuri verotuet ovat hyvä keino. Valtiovarainministeriön asettama yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmä asettui vuonna 2017 ykskantaan vastustamaan verotukien käyttämistä Yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmän raportti - Valtiovarainministeriö (vm.fi). Toisaalta verotuet ovat kansainvälisesti huomattavan yleisiä ja myös tutkimuksessa on saatu tukea hyvin suunnitelluille verotuille The Design of R&D Tax Incentive Schemes and Firm Innovation (etla.fi).

Verotukien etuna voidaan pitää sitä, että niihin ei liity raskasta hakuprosessia. Toki ne monimutkaistavat myös verotusta, mutta hallinnollinen kuorma on helposti pienempi kuin suorissa tuissa, jotka vaativat yrityksiltä kaunokirjallista ponnistelua ja tukiviranomaisilta hakemusten arviointia ja lopulta tuen maksatusta ja ehkä myös valvontaa.

Yksityiskohtaisemmin katsottuna nyt tulevissa uusissa tuissa on joitakin piirteitä, jotka eivät oikein ole hyvän verojärjestelmän ominaisuuksia. Tuen saa muun muassa monistettua jakamalla menoja eri konserniyhtiöille. Menojen kasvuun perustuva elementti tekee puolestaan sen, että tuki voi olla selvästikin suurempi yritykselle, joka onnistuu saamaan aikaan menojen poukkoilua vuosien välillä.

Verokannustimien heikkous on usein, että tuet menevät herkästi siinä mielessä harakoille, että veroetuun oikeuttava toiminta tehtäisiin joka tapauksessa. Tämä koskee myös nyt säädettäviä lisävähennyksiä. Vähän epäortodoksisesti ajattelen, että nämä tuskin juuri suoraan lisäävät tutkimusta ja kehitystä, mutta että voi olla välillisemmin hyvä, jos t&k-toimintaa harjoittavien yritysten verotus on lopulta muita kevyempää ja tällaiset yritykset voivat paksummin.

Suomen julkisen talouden päätöksentekojärjestelmässä on yksi rakenteellinen elementti, joka herkästi johtaa liioitellusti verotukien suosimiseen. Verotuet eivät nimittäin kuluta menokehyksiä, vaikka hallitukset ovat toistuvasti lupailleet, että verotuilla ei kehyksiä sovi kierrettävän. Tällä seikalla on suuri merkitys, koska yleensä hallitukset kipuilevat itse itselleen asettamiensa kehysten kanssa ja kuluvalla vaalikaudella kehykset on tunnetusti myös puhkaistu. Kehysten vuoksi verotukiin päädytäänkin helposti jo silloin, kun verotukia pidetään kustannustehokkuudeltaan vain jonkin verran suoria tukia huonompina.

Itse olen suhtautunut yleensä penseästi nyt säädettävän tyyppisiin toivotaan toivotaan -verotukiin. Julkisella vallalla on kuitenkin rajallinen keinovalikoima edistää tutkimus- ja kehitysmenojen 4 prosentin bkt-tavoitteen saavuttamista ja jos pyrkimys otetaan vakavasti, lainsäätäjän ja budjetintekijän on ponnisteltava sen eteen monenlaisin tavoin. Vaikka nyt rakenneltujen viritysten kustannustehokkuus ei täysin vakuuta, ehkä meidän verotuksen puhdaslinjaisuuden suosijoidenkin on tarpeen ne vähän kakistellen tässä kokonaisuudessa niellä.

Timo Viherkenttä

Senior Fellow, Department of Accounting and Business Law

Be the first one to contribute!
  • Published:
  • Updated:
Share
URL copied!

Show other posts from this blog

Timo Viherkenttä
Published:

Eläkejärjestelmän rahoitus (ehkä) tasapainossa!

Uusimpien laskelmien mukaan eläkkeet pystytään jatkossakin rahoittamaan jokseenkin nykyisillä maksutasoilla. Hyvä muttei varmaa.
Timo Viherkenttä
Published:

Kiinteistövero jengoilleen - nyt!

Kiinteistöveron perusteena olevat verotusarvot ovat pahoin rämettyneet. Nyt on aika korjata tämä.
Timo Viherkenttä
Published:

Pärjääkö verojärjestelmämme inflaatio-oloissa?

Inflaation nousu on yllättänyt monet. Mitä nopeutunut inflaatio merkitsee verojärjestelmän kannalta?
Timo Viherkenttä
Published:

Yritysverotuksen minimiverohanke kuokkatekniikalla eteenpäin

Kansainvälisen yritysverotuksen minimiverosta sovittiin laajalla maajoukolla OECD:n johdolla. Täytäntöönpano ei ole helppoa.