Onko yrityksen veroasioiden hoidon syytä olla läpinäkyvää?

Yrityksen toiminnan veroasioissa ajateltiin pitkään olevan yrityksen sisäinen asia niin, että muille kuuluu enintään lopputulos eikä ehkä oikein sekään. Läpinäkyvyyteen kohdistuvat vaatimukset ovat kuitenkin tälläkin alueella kasvaneet. Muun muassa sijoittajat ja kansalaisjärjestöt ovat alkaneet perätä enemmän tietoa niin yritysten yleisestä suhtautumista verotukseen, veroasioiden hoidon organisoinnista kuin eri valtioissa maksettujen verojen määristäkin.

Lainsäädäntötasolla Suomen järjestelmää leimaa moniin vertailumaihin verrattuna osin läpinäkyvyys ja osin tiukempi salaisuus. Useista muista poiketen meillä verovelvollisten verotettavat tulot ja maksuunpannut verot ovat julkista tietoa ja tämä koskee myös yhtiöitä. Vuotuisena veropäivänä näemmekin suurimpien yhteisöveron maksajien listauksia.

Toisaalta tuomioistuinratkaisuissa salataan verovelvollisten nimi ulkopuolisilta. Useissa maissa ennakkopäätökset tunnetaan verovelvollisen nimellä. Tämä on auditoriolle ja kommentaattoreille mukavaa ja helpottaa muistettavuutta. Joskus meilläkin tosin jo Watson-tason neuvokkuus riittää verovelvollisen tunnistamiseen. Klassikko on vanha KHO:n ratkaisu, jossa verovelvollisyhtiö harjoitti muun muassa kumijalkineiden, autonrenkaiden, WC-paperin, kaapelien ja elektroniikkatuotteiden valmistusta. Sittemmin kyseisen yrityksen toimialarakenne on kyllä uudistunut.

Nykyisin julkisuuskäytäntöjen erilaisuus ilmenee hyvin Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksissä. Useimmista jäsenvaltioista tulevien ratkaisujen otsikossa on verovelvollisen nimi, kun Suomi-tapauksissa nahistellaan yleensä Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön ja AA Oy:n kaltaisten verovelvollisten kesken. Nasevan nimen puuttuessa tapaukset eivät aina saa ansaitsemaansa huomiota eurooppalaisessa oikeuskirjallisuudessa!

Veroasioiden hoidon läpinäkyvyyteen liittyy myös tärkeämpiä kysymyksiä. Yksittäistenkin yritysten toiminta on entistä tiukemmin kriittisten kansalaisjärjestöjen kuten Suomessa Finnwatchin syynissä. Muun muassa terveydenhuolto- ja sähkönsiirtotoimialojen yritykset ovat saaneet tässä erityishuomiota niin verosuunnittelukäytäntöihin kuin konkreettisiin verojen määriin liittyen.

Joissakin maissa myös kuluttajat ovat kiinnittäneet asiaan näkyvää huomiota. Esimerkiksi Britanniassa Starbucksiin liittyi yhdessä vaiheessa hyljeksintää median raportoitua isoin kirjaimin Her Majesty's Revenue and Customsin laariin maksettujen verojen vähäisyydestä.

Yrityksille erityisen tärkeä sidosryhmä tässä ovat sijoittajat. Näiden odotuksista yritysten verovastuullisuutta kohtaan olen kirjoittanut pitkähkösti Verotus-lehden numerossa 3/2023 (Mitä sijoittajat odottavat yritysten verovastuullisuudelta? | Verotus-lehti (€)). Yksi keskeisimmistä asioista tällaisessa arvioinnissa on läpinäkyvyystarkastelu.

Läpinäkyvyys on siitä vänkä verokysymys, että yritysten ja sijoittajien näkemykset voivat siinä poiketa. Ylipäänsähän sekä yritykset itse että sijoittajat pitävät hyvänä, ettei yritys maksa tarpeettoman paljon veroja. Yrityksen talousjohto voi kuitenkin helposti ajatella, ettei veroasioiden läpinäkyvyys ole erityisen toivottavaa, kun taas sijoittajat voivat monestakin syystä pitää sitä tarpeellisena. Etenkin pohjoismaiset ja hollantilaiset instituutiosijoittajat ovat tuoneet tätä kasvavassa määrin esiin ja myös yhä useampi amerikkalaisinstituutio on alkanut ajatella tähän suuntaan, kylläkin osin eri syistä.

Asiaan paneutuneet sijoittajat odottavat yritykseltä tyypillisesti julkistettua veropolitiikkaa/verostrategiaa ja sitä, että keskeisiä linjauksia suhtautumisesta verotukseen käsitellään säännöllisesti yhtiön hallituksessa. Listatuissa yhtiöissä nimenomainen veropolitiikkapaperi alkaakin jo olla normi. Tosin monen yhtiön veropolitiikkadokumentti antaa vaikutelman siitä, että valmistelumetodina on ollut kilpailijoiden nettisivuihin perehtyminen ja copy paste.

Toiseksi sijoittajat kaipaavat sitä, että hallituksen roolin lisäksi muutkin organisatoriset vastuut veroasioissa ovat tiedossa ja selkeät.

Sijoittajat voivat joskus hykerrellä tyytyväisinä, jos yrityksen verot ovat matalat. Verojen pienuutta ei kuitenkaan välttämättä pidetä erityisen kestävänä elementtinä ennustettaessa verojen jälkeisen voiton kehitystä tulevina vuosina. Tämän vuoksi verojen mataluuden syyt voivat kiinnostaa huolellista työtä tekeviä sijoittajia. Normaali tilinpäätösinformaatio on aika niukkaa tähän tarkoitukseen.

Monien yritysten vapaaehtoisen raportoinnin viitekehyksenä käyttämiin GRI-periaatteisiin sisältyy myös osin yksityiskohtainen veroasioita koskeva standardi (GRI 207). Tämän standardin herkkä kohta on maakohtaisen veroraportoinnin vaatimus. Moni yritys, joka raportoi lähtökohtaisesti GRI-periaatteiden mukaan, ei ole ollut valmis maakohtaisten tulojen ja verojen maakohtaiseen avoimuuteen. Sijoittajista muun muassa mahtava Norjan valtion eläkerahasto on puolestaan nimenomaisesti ilmoittanut odottavansa kohdeyhtiöiltä maakohtaista raportointia ja samaa vaatii muun muassa Suomen valtio yhtiöiltään.

Yritykset kertovat usein mieluummin kokonaisverojalanjäljestään kuin nimenomaisesta yhtiöiden tuloverotuksesta. Kokonaisverojalanjälki onkin sinänsä hyvää tietoa. Se ei kuitenkaan oikein riitä kattamaan ympäröivissä yhteiskunnissa esiintyvää kiinnostusta.  

Tulojen ja yhtiöverojen maakohtaisessa raportoinnissa onkin tulossa suuri harppaus, kun julkista raportointia edellyttävä EU-direktiivin muutos tulee sovellettavaksi viimeistään kesäkuun 2024 jälkeen alkavien tilikausien tilinpäätöksiin. Asianomaiset lainsäädäntömuutokset olisi jo tullut tehdä jäsenvaltioissa, mutta muun muassa Suomi on tässä myöhässä. Hallituksen esityskin odotuttaa vielä itseään, vaikka luonnos oli lausunnoilla jo hyvissä ajoin vuonna 2022.

Käytännössä vuonna 2025 ensimmäisen kerran laajasti nähtävä julkinen veroraportointi antanee aikanaan sytykkeitä veropoliittisiin debatteihin. Yksittäisten yritysten on tuolloin syytä odottaa tiukkoja kysymyksiä sosiaalisen ja muun median, ihmisten ja kansalaisjärjestöjen suunnalta. Sellainenkin verojen pienuus, jonka syyt eivät liity aggressiiviseen verosuunnitteluun, nousee tuolloin helposti tikun nokkaan. Yritysjohdon on hyvä hallita kootut selitykset siihen, miksi joissakin maissa on maksettu vain vähän veroja – oli sitten taustalla aggressiivinen verosuunnittelu tai ei.

Timo Viherkenttä

Senior Fellow, School of Business