Onko eläkejärjestelmässä sittenkään rahoitusvajetta?

Eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyys on sidoksissa monien tekijöiden kehitykseen. Tällaisia ovat tunnetusti muun muassa työllisyys, ansiokehitys, inflaatio, sijoitustuotot, eläkkeellesiirtymisiät sekä väestölliset seikat kuten syntyvyys, kuolevuus ja maahanmuutto. Monet näistä tekijöistä ovat vaikeasti ennustettavissa usean vuosikymmenen perspektiivillä ja niihin liittyy pitkällä aikavälillä kovin hankalasti ennakoitavia kehityskaaria kuten työelämän muutokset. Tämä ei lainkaan tarkoita, ettei laskelmilla olisi arvoa. Eläketurvakeskukseen laadukkaisiin laskelmiin sisältyy myös tärkeitä herkkyystarkasteluja ja onpa ETK julkaissut jopa helppokäyttöisen skeneraattorin, jolla kukin meistä voi leikkiä erilaisten oletusten yhdistelmillä.

Eri tekijöistä sijoitustuottojen erityispiirre on, että ne saattavat olla helpommin ennustettavia pitkällä kuin lyhyellä aikavälillä eikä lyhyen aikavälin heittelyistä – joita nytkin on nähty – ole tarvetta hätkähtää. Muiden tekijöiden osalta kaaret ovat yleensä hitaampia.

Väestöllisten parametrien osalta laskelmissa on nojauduttu Tilastokeskuksen vuoden 2021 väestöennusteeseen. Juuri nämä parametrit ovat laskelmien julkaisemiseen jälkeen eläneet erityisen odottamattomasti. Syyt tähän ovat selvimpiä eliniän odotteen osalta: siinä on koronan vuoksi todettu normaalin nousemisen sijasta alentuminen, mutta tässä voinemme uskoa, että kyse on ollut väliaikaisesta ilmiöstä.

Syntyvyytenä käytettiin laskelmissa lukua 1,45, joka perustui Tilastokeskuksen ennustetta laadittaessa käytettävissä olleisiin tietoihin. Vaikka luku oli historiallisen matala, vuosien 2022 ja 2023 toteumat ovat olleet tätäkin selvästi alempia, 2023 peräti 1,26. Tämä on matalampi kuin ETK:n herkkyyslaskelmien matalan syntyvyyden skenaariossa.

Nettomaahanmuutoksi on oletettu 15 000 ihmistä vuodessa. Vuoden 2022 luku oli 34 000 ja vuoden 2023 peräti 58 000, mihin kylläkin sisältyi vajaat 20 000 ukrainalaista. Vaikka ukrainalaisten osuus riisuttaisiin, viimeisten kahden vuoden toteumat ylittävät laskelmien perusoletuksen huimasti. Toki on eletty myös melko hyvän työllisyystilanteen aikaa.

Odotuksia alemman syntyvyyden ja korkeamman nettomaahanmuuton vaikutukset kulkevat päinvastaisiin suuntiin ja osin kumoavat toisiaan, kuten intuitiivisestikin on luontevaa. Vaikutuksia voidaan arvioida muun muassa sellaisella vakioeläkemaksulla, joka näyttäisi tästä eteenpäin riittävältä, jos se otettaisiin heti käyttöön. PTS-laskelmista voidaan karkeasti päätellä, että syntyvyyden pysyminen vuoden 2023 tasolla nostaisi tarvittavaa vakiomaksua noin 0,6–0,7 prosenttiyksikköä. Maahanmuuton vaikutuksesta ETK:n Heikki Tikanmäki esitti vastikään Sosiaalivakuutus-lehdessä nyrkkisäännön, jonka mukaan 10 000 hengen lisäys merkitsisi yhtä prosenttiyksikköä alempaa eläkemaksua. Jos vuosien 2022 ja ukrainalaisista riisuttu 2023 taso oletettaisiin normaaliksi, tarvittava vakiomaksu näyttäisi alenevan noin 2 prosenttiyksiköllä.

Rahoituslaskenta on monimutkaista ja edellä oleva lukujen pyörittely voi herättää huvittuneisuutta Eläketurvakeskuksen kahviautomaatin liepeillä. Mutta jos maahanmuuton kasvu perusoletuksiin nähden ylittää reilusti määrän, jolla syntyvyys alittaa oletukset, kuten nyt on käynyt, eläkejärjestelmässä ei ehkä olisikaan rahoitusvajetta kuten on ajateltu. Tämä on iso asia, vaikka emme tietysti voi olla lähimainkaan varmoja maahanmuuttajien tulevasta määrästä ja työllistymisen nopeudesta. Lisääntynyttä maahanmuuttoa voi myös viipeellä seurata kasvavaa maastamuuttoa.

Kokonaisuuteen vaikuttavat luonnollisesti myös monet muut tekijät, jotka voivat kehittyä tavoilla, joiden rinnalla syntyvyyden ja maahanmuuton muutokset voivat kalveta. Sen vuoksi ihan liikaa ei pidä innostua, vaikka edellä esitetty karkea rätinki pitäisikin kutinsa. Rohkenen silti ajatella, että perusoletus eläkejärjestelmän rahoitusvajeesta on vähintäänkin epävarma. 

Hallitusohjelman eläkepolitiikkaosan mukaan valmistelussa tulee löytää keinot julkisen talouden merkittävään vahvistamiseen ja eläkemaksutason vakauttamiseen pitkällä aikavälillä sääntöpohjaisen vakautusmekanismin avulla. Valmistelutyöryhmälle annetun tehtävän mukaan muutosten tulee vahvistaa julkista taloutta pitkällä aikavälillä noin 0,4 prosenttiyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tavoite lienee johdettu PTS-laskelmien mukaisesta eläkejärjestelmän vajeesta. Vajeen suuruus on vahvistettu myös helmikuussa 2024 täydennetyssä laskelmassa, jossa on käytetty aiemman laskelman oletuksia. Jos vajetta ei näyttäisikään olevan, voitaisiinko uudistuksen valmistelijat päästää muihin töihin?

Ei voida tai ei ainakaan pidä. Havaitut lyhyen aikavälin toteumat eivät tee sääntelyn kehittämisestä tarpeetonta. Ainakin yksityisalojen sijoitustoimintasäännöstön pitkän aikavälin tuottoa nakertavien elementtien viilaus olisi aiheellista, vaikka rahoitusvajetta ei näyttäisikään olevan. Eihän sekään olisi kansallinen onnettomuus, jos pääsisi käymään niin, että kasvavien tuottojen ansiosta eläkemaksuihin saataisiinkin alentamisvaraa.

Myös vakautusmekanismin selvittämiseen on perusteita, vaikka rahoituksen arvioitaisiinkin olevan tasapainossa ilman maksukorotuksia. Tällaisen mekanismin ideassa olennainen elementti on tehostaa reagointia perusoletuksista poikkeavaan kehitykseen. Tuore kehitys osoittaa juuri sen, että odotuksena voidaan pitää pikemminkin odotuksista poikkeamista. Erilaisissa tilanteissa hyvin toimivan vakautusmekanismin rakentaminen ei kuitenkaan ole yksinkertaista. On syytä toivoa, että hallitusohjelmassa mainittu keinojen löytäminen on helpompaa kuin lyhtyä kantaneen Diogeneksen yritys löytää hyveellinen ihminen. 

OTT Timo Viherkenttä

Senior Fellow, School of Business