Mitä hallitusohjelman vero-osioissa ei lue

Petteri Orpon hallituksen ohjelma on lähes 250 sivua pitkä. Siihen mahtuu paljon tekstiä. 

On kuitenkin myös yhtä ja toista mitä ohjelmassa ei lue. Silläkin on oma merkityksensä. Ohjelman merkitystä korostaa osaltaan sen käsittely eduskunnassa tiedonantomenettelyllä. Hallitusohjelmassa mainitsemattomien uudistusten tekeminen ei usein ole poliittisesti helppoa, koska innottomalle hallituspuolueelle ”ei ole mainittu hallitusohjelmassa” voi olla riittävä argumentti. Myös kansalaisille ja yrityksille voi syntyä osin perusteltujakin odotuksia siitä, että jotain ei ole hallituskauden aikana tulossa, jos sitä ei ole mainittu ohjelmassa.

Ihan oma kysymyksensä on, onko pidettävä hyvänä sitä kehitystä, että hallitusohjelmat ovat paisuneet yhä yksityiskohtaisemmiksi pyrkimyksiksi ratkaista kaikki mahdolliset seuraavien neljän vuoden asiat.

Veropolitiikan osalta Orpon hallituksen ohjelma koostuu tekstiosasta, tarkemmasta taulukosta verotuottovaikutuksineen sekä joukosta selvityskohteita. Konkreettisissa yksityiskohtaisissa toimissa on joukko sellaisia, joita on helppo tukea (maapohjan kiinteistöveron korottaminen ja kiinteistöjen verotusarvojen uudistaminen, perintöveron maksuaikojen pidentäminen) mutta myös monia sellaisia, joita on vaikea pitää mielekkäinä (polttoaineveron alentaminen, viinien verotuksen kiristäminen ja olutverotuksen alentaminen). Alla kommentoidaan kuitenkin sitä mitä ohjelmassa ei ole.

Ensinnäkään julkisen talouden tasapainottamiseen ei käytetä lainkaan verotuksen kiristämistä. Tämä poikkeaa valtiovarainministeriön suosituksista, mutta on sopusoinnussa etenkin päähallituspuolueen ennen vaaleja esittämien lupausten kanssa.  Mielestäni osa sopeutuksesta olisi voitu hoitaa myös verotuloja kasvattamalla, mikäli se olisi toteutettu talouskehitystä olennaisesti jarruttamatta ja ilmaston kannalta perustellulla tavalla.

Toisaalta ohjelma ei sisällä myöskään korkeahkon kokonaisveroasteemme varsinaista päätösperäistä alentamista. Ohjelman toimenpiteiden on laskettu alentavan veroastetta 0,2 prosenttiyksikköä, mikä mahtuu vaivattomasti satunnaisvaihtelun ja arviointiepävarmuuden sisään. Verotuloihin kohdistuu kylläkin nelivuotiskauden aikana alentumispaineita muun muassa liikenteen suunnalta ihan ilman perustemuutoksiakin. Ohjelmassa mainitut runsaat 20 selvityskohdetta näyttävän sisältävän enemmän mahdollisia lievennyksiä kuin kiristyksiä, joten sieltä voi tulla vähän lisää, mutta tuskin kokonaisuutta heiluttavalla tavalla.

Mittava lista selvityskohteista tuo työllisyysvaikutuksia ainakin VM:n vero-osastolle. Osaa aiheista voidaan pitää kannatettavina ja joistakin voi taas toivoa, ettei selvitys johda mihinkään. Listaan ei sisälly mitään sellaisia reformihankkeita, joiden pohjalta verojärjestelmän rakenteisiin olisi lähivuosina tulossa perustavanlaatuisia uudistuksia. Erikseen alleviivataan, että hallitus ei valmistele maakuntaveron käyttöönottoa. Käytännössä linjaukset merkitsevät sitä, että ainakin jos hallitus pysyy koko vaalikauden pystyssä ja elää ohjelmansa mukaan, 2020-luku eletään nykyjärjestelmän perusrakenteilla. Toki eri verolajien sisällä voi tulla sinänsä merkityksellisiä muutoksia.

Ohjelma ei myöskään merkitse verotuksen painopisteiden reippaita siirtymiä. Ansiotulojen verotusta ollaan kyllä pikkuisen lieventämässä ja tätä rahoitetaan eräiden muiden verojen kiristyksillä. Suunta on hyvä, mutta mittaluokka pieni ja eräin kohdin tässä otetaan myös takapakkia.

Tekstistä ei löydy eräitä muutoksia, joista hevosmiesten tietotoimisto oli saanut vihjeitä neuvottelujen kuluessa. Jossain vaiheessa kerrottiin harkittavan yhteisöverokannan korottamista, kun rahasta alkoi tulla pulaa. On erittäin hyvä, ettei siihen päädytty, vaan verokanta sanotaan pidettävän kilpailukykyisellä tasolla ja verrokkimaissa tapahtuviin muutoksiin luvataan tarvittaessa reagoida. Kansainvälinen suurehkojen yhtiöiden minimiverohanke saattaa osaltaan jossain määrin hillitä verokilpailua niin, ettei tällaiseen kokonaisverotulojen kannalta helposti tuntuvaksi muodostuvaan reagointiin synny tarvetta. Positiivista on, ettei niin sanottu Viron yhtiöveromalli, jolla osa hallituspuolueista oli aiemmin flirttaillut, sisälly myöskään selvityskohteisiin. 

Aika näkyvä neuvottelujen aikainen spekulointi koski työmarkkinajärjestöjen, ainakin ammattiliittojen, jäsenmaksujen vähennyskelpoisuuteen puuttumista. Tästäkin lopulta pidättäydyttiin. Vähennyskelpoisuutta on VM:n verotukiselvityksissä pidetty verotukena. Mielestäni kyseessä on lähtökohtaisesti tulonhankkimismeno, jolloin vähennyskelpoisuus ei sinänsä olisi ainakaan pääosin verotuki vaan tuloverotuksen perusperiaatteiden mukaista. Jäsenmaksut ovat kylläkin sikäli suosituimmuusasemassa, että ne eivät uppoa kaavamaiseen tulonhankkimisvähennykseen, vaan vähennys saadaan sen lisäksi.

Tuloverojärjestelmämme rakenteellisesti noloin osakokonaisuus, listaamattomien yhtiöiden osinkoverotus, luvataan – samoin kuin yrittäjävähennys – säilyttää muuttumattomana. Se, että nykymallin monituiset ongelmat on listattu useissa tutkimuksissa, selvityksissä ja työryhmäraporteissa, ei ole heiluttanut päätöksentekijöiden näkemystä. Tunnetusti järjestelmä (1) vaikuttaa voimakkaasti ja perustelemattomasti investointi- ja osingonjakopäätöksiin, (2) on fiskaalisesti kallis ja osumatarkkuudeltaan huono keino huolehtia yritystoiminnan verotuksen kohtuullisuudesta, (3) suosii voimakkaasti pääomavaltaisia yhtiöitä ja toimialoja tietotaitoon perustuvaan toimintaan verrattuna, (4) aiheuttaa suuren verohaitan listautumiselle, (5) tuo osalle osingonsaajista suhteettomia etuja muihin verovelvollisiin verrattuna, (6) mahdollistaa sitä lievemmän verotuksen mitä varakkaammasta verovelvollisesta on kyse ja hyödyttää pääosin ylintä tulodesiiliä ja (7) kannustaa ihmisiä osakeyhtiöittämään itsensä.

Osinkoverotus on päässyt politisoitumaan tympeästi, kun yhtäällä lain ja sen tarkoituksenkin mukaista toimintaa luonnehditaan veronkierroksi ja toisaalla kaikki rakenteelliset uudistusajatukset ammutaan lonkalta aika yksioikoisella ”emme kiristä yrittämisen verotusta” -julistuksella.

Toivomme paitsi hyvää kesää, myös suurta harkintaa ja viisautta hallitusohjelman täytäntöönpanoon.

Timo Viherkenttä

Senior Fellow, Aalto University School of Business