Luja itsemyötätunto käytännössä

Merita Petäjä, psykologi, Oasis of Radical Wellbeing -hankkeen vetäjä

Luja itsemyötätunto tarkoittaa sitä, että opimme valjastamaan kiukkumme ja muuttamaan sen muiksi ominaisuuksiksi; rohkeudeksi, voimaksi, kantiksi ottaa vaikeat asiat käsiteltäviksi. Sen sijaan, että reagoisimme pelkällä tunteella, tarvitsemme tilaa kiukun käsittelemiseen, lieventämiseen ja teoiksi muuttamiseen.

Aalto-yliopisto on täynnä lahjakkaita ihmisiä, rohkeita ajattelijoita ja uudistajia, jotka myös vaativat itseltään paljon. Ja kun vaadimme paljon itseltämme, meillä on taipumus vaatia paljon myös muilta. Meillä on tapana ajatella, että suoriudumme paremmin, kun olemme vaativia itseämme kohtaan, ja että itsemyötätunto johtaa heikompaan suorituskykyyn, laiskuuteen ja liialliseen mukavuuteen. AllWell - opiskeluhyvinvointikyselyn tulokset osoittavat selvästi, että vahva itsekritiikki voi lisätä uupumisriskiä. Itsemyötätunto puolestaan on yhteydessä minäpystyvyyden tunteen kanssa.

Itsemyötätunto, itsestä huolehtiminen, minäpystyvyys… Mitä nämä käsitteet tarkoittavat? Minäpystyvyys on sitä, että uskomme kykyihimme: "Kyllä, minä pystyn siihen! Pystyn tekemään sen nyt ja voin tehdä sen tulevaisuudessa!”. Itsestä huolehtiminen tarkoittaa sitä, että ryhdymme toimiin oman turvallisuutemme ja hyvinvointimme edistämiseksi. Itsemyötätunto tarkoittaa sitä, että yritämme selvittää, mikä on meille hyvää pitkällä tähtäimellä. Tässä blogissa käsittelen itsemyötätuntoa ja vien sen pidemmälle, lujaan myötätuntoon.

Itsemyötätunto voi olla hoitavaa, mutta se voi myös tarkoittaa toimintaa, joka asettaa rajoja. Sen sijaan, että puristaisin itsestäni kaiken irti, voin suojella itseäni liiallisesti kuormittavilta tilanteilta, joiden jälkeen tarvitsen toipumisaikaa. Sillä, mitä pidempään paine kestää, sitä pidempään palautumiseen tarvitaan aikaa.

Itsemyötätunnon avulla kestämme myös paremmin epäonnistumisiin liittyvät häpeän ja pettymyksen tunteemme. Kykenemme toipumaan ja oppimaan epäonnistumisista. Näin pystymme seuraavalla kerralla vielä parempaan toimintaan.

Kuvittele tilanne, jossa todella hyvä ystävä kohtaa vaikeita aikoja. Mitä sanot hänelle? Sanotko jotain tällaista: "Mikä typerys sinä oletkaan, tämä on täysin sinun oma vikasi! Sinun olisi pitänyt yrittää kovemmin tai työskennellä paremmin”

Vai sanoisitko mieluummin: "Voi, olen pahoillani, se on kauheaa. Olen täällä sinua varten."

Ensimmäinen vaihtoehto tulee joskus mieleemme, kun ajattelemme tekemiämme virheitä. Saatamme sanoa noin itsellemme, mutta emme ystävälle.

Kun itse aloin tietoisesti harjoitella itsemyötätunnon taitoja, koin kehittyväni harppauksittain. Nyt ajattelenkin, että itsemyötätunnon harjoitteleminen auttoi minua siirtymään suorittamisen tilasta oppimisen tilaan. Suorittamisen tilassa olin ollut liian kriittinen itseäni kohtaan, uskonut, että kriittinen asenne auttaisi minua olemaan tehokkaampi ja pätevämpi.

Pääsin osallistumaan Chris Germerin (ks. linkit alla) johtamalle itsemyötätuntokurssille, ja siellä aloin vähitellen suhtautua epäonnistumisiini uudella tavalla – avoimemmin ja pehmeämmin. Opin käsittelemään pettymyksen ja häpeän tunteita ja tarvetta syyttää muita epäonnistumisistani. Opin prosessin, joka nykyisinkin vie minulta joka kerta vähän aikaa – joskus viisi minuuttia, mutta toisinaan työstäminen jatkuu jopa muutaman päivän ajan. Silloin kävelen, soitan pianoa, kirjoitan päiväkirjaa… Pohdiskelun avulla minun on mahdollista nähdä kirkkaammin, mitä on tapahtumassa.

Jouduin hiljattain väittelyyn hyvän kollegani kanssa. Oli otettava aikalisä… Kysyin itseltäni: "Mitä kehossani, tunteissani, ajatuksissani tapahtuu? Miksi olen niin vihainen? Miksi petyin? Miksi olen niin surullinen? Millaisia oletuksia minulla on tästä henkilöstä?".

Mindfulness-harjoitukset auttoivat minua hyväksymään tunteeni ja kokemukseni sellaisina kuin ne ovat. Jo siitä oli siis apua, ja hellän itsemyötätunnon avulla oli mahdollista toipua. Mutta työ ei päättynyt siihen. Lujan itsemyötätunnon avulla pystyin tekemään asialle vielä enemmän. Seuraavat tärkeät kysymykseni kuuluivat: ”Mitä tarvitsisin tässä tilanteessa juuri nyt? Mistä olisi apua?”

Se, että yrittää unohtaa ikävän tapahtuman tai asian, saattaa olla yksi vaihtoehto. Koen kuitenkin, että tällöin on liian suuri riski kiukulle nousta esille myöhemmin, tavalla tai toisella. Harkitsin tilannetta ja päädyin pyytämään ystävältäni keskusteluaikaa ongelman ratkaisemiseksi. Varasimme yhteisen hetken, ja tapaamisessamme sovimme, että käytämme turvallisemman tilan sääntöjä; kuuntelemme toisiamme.

Pakko on myöntää, että olin peloissani ennen kohtaamistamme. Tein paljon töitä pysyäkseni selkä suorana. Valitsin pehmeän lähestymistavan, jotta voisin todella kuulla toista ihmistä luopumatta minulle tärkeistä asioista. Puolen tunnin päästä olimme onnistuneet! Havaitsimme, että olimme nähneet erään työhömme liittyvän ongelman täysin eri näkökulmista. Nyt luova energiamme virtaa taas – ja luottamus välillämme on noussut uudelle tasolle.

Luja itsemyötätunto on toimintaenergiaa. Se auttaa meitä lievittämään kärsimystä – omaamme, tai jonkun muun. Se tarkoittaa suojelemista, sen ääneen sanomista, mitä olemme kokeneet, keskustelukohtaamisen järjestämistä ongelman ratkaisemiseksi, pysymistä vahvana samalla kun kuuntelemme muita, rajojen asettamista, ja tarvittaessa oikeudenmukaisuuden puolesta taistelemista. Ja jos olemme juuttuneet huonoon tilanteeseen, joka tuntuu imevän meistä kaiken ilon tai energian, luja itsemyötätunto auttaa kokeilemaan jotain uutta.

Onnistuaksemme tässä tarvitsemme taitoa ajatella selkeästi. On katsottava tarkemmin, mitä olikaan tapahtunut ja tarkasteltava tätä erityistilannetta faktojen valossa. Mitä todella tapahtui? Mitkä ovat objektiiviset totuudet? Kuka todella sanoi ja mitä?

Tunteidemme läpikäyminen tarkoittaa oman vihamme hyväksymistä. Meillä on oikeus tuntea sen voima. Vihalla on myös rinnakkaisia tunteita, kuten pettymys ja suru. Kun hyväksymme tunteen, sen voima heikkenee, ja voimme alkaa löytää sisäistä rauhaa. Joskus tämä vie aikaa, joskus tarvitsemme jonkun tukemaan meitä. Mutta tunteiden tasapainon löytyessä saamme valmiuksia kohdata muita ja tarvittaessa muuttaa asioita.

Luja itsemyötätunto ei tarkoita toisten ihmisten demonisointia, vaan sen ymmärtämistä, että vaikka näemme asiat eri tavoin, yhteinen ihmisyys yhdistää meitä. Meillä ja muilla ihmisillä on enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Niinpä, vaikeuksien hetkinä emme vahvista vihamielisyyttä vaan ystävällisyyttä. Kun pystymme käsittelemään omaa vihaamme ja säilyttämään tunteiden tasapainon, on mahdollista pysyä rauhallisena asenteella, joka kysyy :"Minä näen asian näin, näetkö sinäkin?".

Jos on asioita, joita pitää korjata, luja itsemyötätunto auttaa meitä toimimaan myötätuntoisesti.