"Eläkeuudistus" - mitä ajatella?

Mitä uudistuksesta pitäisi ajatella? Alla oleva perustuu julkisuudessa olleisiin kuvauksiin. Kun tarkempaa tietoa tulee, perun puheitani tarpeen mukaan.

Ensinnäkin uudistus on 2000- ja 2010-luvuilla tehtyihin reformeihin verrattuna hyvin suppea. Noissa aiemmissa uudistuksessa liikutettiin monia työeläkejärjestelmän peruselementtejä isosti. Nyt muutokset näyttävän kohdistuvan sijoitussääntelyn yksittäisiin kohtiin ja eläkeindeksin pieneen säätöön. Tiedotteissa ja julkisuudessa käytetty ilmaisu ”eläkeuudistus” onkin aika juhlava.

Edellisiä kierroksia vastaavaan laaja-alaiseen uudistukseen ei sinänsä ollut ilmeistä aihetta. Vuonna 2017 voimaan tulleiden muutosten jälkeen järjestelmä on suurelta osin hyvässä kunnossa ja moderni, vaikkakin yksittäisistä elementeistä voi esittää erilaisia mielipiteitä.

Voidaan kysyä, oliko pienemmällekään uudistukselle nytkään ihan välttämätöntä tarvetta. Eniten askarruttaneiden kysymysten, syntyvyyden ja (netto)maahanmuuton, osalta ollaan arvaamattoman kehityksen äärellä ja ehkä olisimme olleet vähän viisaampia joidenkin vuosien päästä. Mutta varsinaisia vastasyitä tällaiseen heikkouksien lieventämiseen ei myöskään ollut tai ole ja uusi kokonaisuus on mielestäni ainakin lite bättre. Oma itseisarvonsa on silläkin, että pystytään päättämään.  Eläkepolitiikan päätöksentekomalli on kylläkin oma kysymyksensä.

Tuoreeseen pakettiin ei ehkä yllättäen sisälly elementtejä, joilla pyrittäisiin suoraan vastaamaan juuri väestökehityksen tai laajemmin erilaisten epävarmuustekijöiden aiheuttamiin riskeihin. Maan hallitus oli edellyttänyt uudistukseen sisällytettäväksi automaattisen vakautusmekanismin, jolla odottamattomaan kehitykseen varauduttaisiin. Nyt tällaista ei ole, vaan vaatimukseen on vastattu silmänkääntötempulla nimeämällä harvoin realisoituva indeksikorotusrajoite ”inflaatiovakauttajaksi”. Sinänsä nerokas temppu!

”Inflaatiovakauttaja” osuu kyllä yhteen eläkerahoituksen riskitekijään: negatiivisiin reaalipalkkoihin, jotka heikentävät järjestelmän rahoituspohjaa. Tämä on kuitenkin vain yksi monista elementeistä, joiden odotettua heikompi kehitys voi rapauttaa eläketaloutta. Mekanismissa on myös ansiotason ja inflaation rytmiin liittyvää sattumanvaraisuutta. On myös vaikeasti ennustettavissa, täyttyvätkö uuden mekanismin kriteerit juuri koskaan.

On silti hyvä mieltää tällaisen ”vakauttajan” yhdessä suhteessa merkittävä potentiaalinen vaikutus eläkemenoihin. Vaikka tämä jarru oletettavasti pienentää indeksikorotuksia vain harvoin, sitä sovellettaessa vaikutus jää eläkkeiden tasoon ja se alentaa eläkkeensaajien eläkkeitä hautaan asti. Tämän vuoksi vaikutus eläkemenoihin voi olla ajan mittaan tuntuvakin. Onkin aivan väärin ajatella, että kyseessä olisi kohdalle sattuessaan pelkkä kertanipistys.

Jossain määrin laajempia muutoksia ollaan tekemässä sijoitussääntelyyn. Perusajatus on mahdollistaa työeläkeyhtiöille korkeampi riskitaso, minkä voidaan olettaa nostavan tuottoja. 

Riskitason noston mahdollistaminen on perusteltua. Ratkaisun hyötyjä ei silti tule yliarvioida. Ensinnäkin riski on tietysti riskiä ja salkkujen arvot voivat tulla rujostikin alaspäin ja voipa hyvin mennä vaikkapa toistakymmentä vuottakin niin, että riskaabelimmat salkut tuottavat varovaisia vähemmän. Jo nyt suomalaiset eläkesalkuista selvästi yli puolet on osakeriskiä muodossa tai toisessa ja luku on eurooppalaisittain korkeahko. Salkuissa on myös enää aika vähän sellaisia perinteisiä korkosijoituksia, joihin nähden osakesijoitusten tuotto-odotus on huomattavasti korkeampi, ja tuskin näitä korkoallokaatioita nollille vedetään. Suuri osa eläkesalkuista on myös sidottuna epälikvideihin kohteisiin, jotka istuvat pitkään salkuissa ja jotka voivat jatkossakin näyttäytyä houkuttelevina. Ilmeistä ei olekaan, että eläkesijoittajat ovat ainakaan pitkään aikaan lisäämässä osakesijoituksia uuteen tappiin asti.

Uudistuksen yksittäisistä tempuista vakavaraisuuslaskennan 97 prosentin varmuustason alentaminen 95 prosenttiin osuu tarkimmin nykysääntelyn ongelmallisten rajoitteiden ytimeen. Isossa roolissa oleva OLVin – järjestelmän piikkiin siirtyvän noteerattujen osakkeiden riskin – kasvattaminen kannustaa suoraan lisäämään sijoituksia noteerattuihin osakkeisiin. OLV on alan yhteinen lemmikki ja se saattaa olla omiaan nostamaan kokonaistuottoa yli ajan. Itseäni on silti aina henkisesti häirinnyt häkkyrä, jossa yhden (ala)omaisuuslajin riskejä siirretään kaksin käsin vastuulaskennan kautta yhteisiksi ja joitakin muita sijoituksia taas suositaan varavaraisuussäännöksissä. Tällainen kiikkulauta ei millään voi olla vinouttamatta haitallisesti sijoitustoiminnan normaalia riski/tuotto-näkökulmaa.

Yhtenä tuottoja nostavaksi tarkoitettuna elementtinä on velkavivun mahdollistaminen yleisesti kiinteistösijoituksiin. Voi olla ihan hyvä, joskin tämän merkitystä on vaikea arvioida. Sinänsähän velanotto ei sisälly perinteiseen vakuutustoimintaan, vaan vakuutusyhtiöiden ajatellaan sijoittavan omia varojaan. Mutta joka tapauksessahan sijoitussalkut ovat oikeasti pullollaan velkavipua, tavallisesti kuitenkin sijoituskohteiden sisällä.

Lisäksi ollaan rajoittamassa takaisinlainausta, joka aikanaan oli työeläkeyhtiöille ”sijoittamisen” ydintä, mutta jonka merkitys on redusoitunut lähes marginaaliseksi. Suurten takaisinlainojen mahdollisuus poistuu ja tämä instrumentti ollaan jättämässä lähinnä pienten ja keskisuurten yritysten kenttään, missä sillä on vielä paikoittain roolia.

Maan hallitus oli edellyttänyt uudistuksen parantavan pitkällä aikavälillä julkisen talouden tasapainoa 0,4 prosenttiyksiköllä eli nykyrahassa noin miljardilla eurolla. Neuvottelijoille laadittujen laskelmien mukaan sovittujen toimien vaikutus on 0,57 prosenttiyksikköä eli lähes puolitoistakertainen. Näin suurta vaikutusarviota tälle toimenpidekokonaisuudelle voidaan pitää yllättävänä. Kun laskelmien tekijöillä – toisin kuin itselläni – on hyvät datat ja kun he ovat myös itseäni etevämpiä, en kuitenkaan rohkene ainakaan ääneen epäillä arviota.

Timo Viherkenttä

OTT, Senior Fellow, Aalto University School of Business

Olen Työeläkevakuutusyhtiö Elon hallituksen jäsen. Blogissa esitetyt näkemykset ovat omiani.