Eläkeiän nostosta ja sen liepeiltä

1. Nykyiset ja tulevaisuuteen jo säädetyt vanhuuseläkeiät vaihtelevat Euroopassa suuresti. Suomi ei ole alimpien eikä korkeimpien joukossa. Meillä toteutetut hillityt eläkeikien nostot on säädetty laajahkolla yhteisymmärryksellä ja ilman suuria mellakoita. Joissakin maissa, Ranskan johdolla, eläkeikä on politiikan kuumimpia perunoita. Italiassa huomattava ikärajanosto meni aikanaan helpohkosti läpi, kun sen voimaantulo oli aika kaukana. Mutta totuuden hetken lähestyessä sitä ollaan nyt perumassa.
 

2. Suomen voimassa olevan lainsäädännön mukaan alimman vanhuuseläkeiän voidaan odottaa nousevan 70 vuoteen ja sen ylikin. Sääntö, jonka mukaan tämä ikä nousee osalla havaitusta elinajan odotteen kasvusta, johtaa kuitenkin kyseisen ikärajan hyvin hitaaseen nousuun. Ennusteiden mukaan nousu on karkeasti yksi vuosi kymmenessä vuodessa. Näin ollen 70 vuodessa ollaan vasta reilusti vuosisadan jälkipuoliskolla.
 

3. Vuoden 2017 eläkeuudistuksessa päätetty ja meneillään oleva alaikärajan nostaminen on korottanut tosiasiallisia eläkkeellejäämisikiä tavoitteen mukaisesti. Vaikka Suomessa on joustava vanhuuseläkeikä, sen alaikärajalla on hallitseva merkitys. Lähes puolet rajan täyttävistä jää eläkkeelle heti, eikä uudistuksessa lanseerattu tavoite-eläkeikä, johon asti jatkamalla voi kompensoida eläkettä pienentävän elinaikakertoimen vaikutuksen, ole noussut suureen rooliin. Kokemukset kohonneesta alimmasta vanhuuseläkeiästä kertovat myös, että ikärajaa lähellä olevien työkyvyttömyyseläketapaukset ovat lisääntyneet. Toisaalta työllisyys on näissä ikäryhmissä selvästi noussut. Saman tyyppisiä muutoksia voitaisiin mitä luultavimmin odottaa, jos eläkeikä nousisi vauhdikkaammin.
 

4. Eläkejärjestelmä rahoituksellista kestävyyttä elinikien noustessa on Suomessa varmisteltu taiten vyöllä ja henkseleillä, kun nousu otetaan huomioon sekä eläkkeiden suuruudessa että eläkeiässä. Väestön ikääntymisen vaikutukset näkyvätkin vahvemmin eläkejärjestelmän ulkopuolella, ei vähiten julkisessa taloudessa. Korkeat eläkemaksut nostavat työnteon kustannuksia ja syövät valtion ja kuntien veropohjaa. Eläkepolitiikan parametreja ei voida arvioida pelkästään eläkejärjestelmän kannalta. Se, että eläkejärjestelmän rahoituksen arvioidaan olevan kohtalaisesti tasapainossa pitkälle tulevaisuuteen, ei sellaisenaan todista, että järjestelmä on kaikin osin kunnossa.

5. Alimman vanhuuseläkeiän noston 70 vuoteen voitaisiin arvioida tuovan mittavia kansantaloudellisia ja julkistaloudellisia hyötyjä. Ihmisetkin on silti hyvä muistaa, ja olisi ankaraa toteuttaa tällainen muutos hyvin nopealla aikataululla. Jaakko Kianderin lempeä kommentti, jonka mukaan ihmisten elämän suunnittelua ei voi tällä lailla järkyttää, ei ole aivan aiheeton. Ennustettavuudella on oma itseisarvonsa, ja pointtia on myös Risto Murron pohdinnassa siitä, onko hyvä, että eläkeikä riippuu elinajan odotteen kehityksestä koko maassa, vai olisiko parempi, että ikä olisi ihmisillä tiedossa.
 

6. Kansanterveyden kohentuessa ja elinikien pidentyessä alimman vanhuuseläkeiän nostaminen 70 vuoteen on perusteltua. Tätä ei ole perusteltua tehdä pikaisesti, mutta nykylainsäädännön mukainen vauhti on kovin hidas. Toiseksi hinta julkisen talouden vahvistamisesta kohdentuu väärin, jos maksajina ovat vain eläkeiän tulevaisuudessa saavuttavat. Oikeasuhtaisen paketin tulisi koskea myös eläkkeellä olevia. Tämä voitaisiin toteuttaa joko verotuksella tai nipistämällä eläkkeiden nousua. Juuri nyt käynnissä oleva uudistus on tältä osin hyvin varovainen.
 

Eli:
 

Suomessa on toteutettu eläkeuudistus noin kymmenen vuoden välein. Parhaillaan varmistelussa oleva uudistus on pääosin perusteltu, mutta kapea-alainen. Kun eläkejärjestelmän ruuveja ei ole hyvä olla jatkuvalla syötöllä vääntelemässä, uuteen suureen reformiin ei tulisi kiireellä rynnätä. Lähivuosina tulisi kuitenkin käynnistää perusteellinen valmistelu, jossa tavoitteena tulisi pitää eläkemaksujen nousun jarruttamisen sijasta niiden alentamista. Tässä olisi rooli niin nykymallia nopeammalla eläkeiän nostamisella kuin maksussa olevien eläkkeiden nousun rajaamisella.

OTT Timo Viherkenttä

Senior Fellow, Kauppakorkeakoulu