Radikaali hyvinvointi on välttämättömyys

Radikaalin itsehoidon keskeisiä käsitteitä ovat itsesuojelu, itsensä suojeleminen vahingoilta sekä identiteetin ja arvojen ylläpitäminen. Käsitteen juuret ovat liikkeissä, joissa ihmiset ovat kokeneet sortoa tai joissa tarvitaan sosiaalista aktivismia. ”Itsestäni huolehtiminen ei ole itsekeskeisyyttä, se on itsesuojelua", kirjoitti yhdysvaltalainen runoilija, feministi ja ihmisoikeusaktivisti Audre Lorde teoksessaan A Burst of Light (1988). Monet aktivistipiirit ovat poimineet Lorden ajatukset itsehoidosta.

Radikaali oman itsensä hoitaminen on muutakin kuin vaahtokylpyä – se on välttämättömyys.

Siihen kuuluvat fyysisen hyvinvoinnin ylläpidon lisäksi myös luovuudesta, palautumisesta ja ystävyyssuhteista huolehtiminen sekä omien arvojen mukaisen elämän eläminen.

Mutta pelkkä oman hyvinvoinnin ylläpitäminen ei riitä. Radikaalin hyvinvoinnin tavoitteena on se, että kykenemme autenttisena, omana itsenämme toimimaan yhteisössämme tärkeinä pitämiemme asioiden puolesta – esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnan, rasismin vastaisen toiminnan ja tasa-arvotyön edistämiseksi.

Edelleen tavoitteena on, että kykenemme katsomaan asioita myös muiden perspektiivistä ja rakentamaan yhteenkuuluvuutta monenlaisten ihmisten kanssa.

Miten tämä tapahtuu?

Itsensä hoitaminen

Meille on tuttu ajatus, että on pidettävä fyysisestä kunnosta huolta. Yhteinen kokemuksemme koronasta on osoittanut, että omasta itsestä huolehtiminen on muutakin kuin fyysistä huolehtimista. On pidettävä huolta ystävyyssuhteista, luovuudesta, palautumisesta ja ystävyyssuhteista. On pysähdyttävä mietiskelemään omia arvoja, ja elettävä niiden mukaan.

Omien arvojen toteuttaminen linjakkaasti omassa elämäntavassaan rakentaa elämästä aidon ja autenttisen. Linjakas elämä voi joskus johtaa ristiriitaan enemmistön edustamien arvojen tai vaikkapa (some)suosionhakuisen elämäntavan kanssa.

Radikaali itsehoito tarkoittaa oman ainutlaatuisen identiteetin, perheen, kulttuurin, sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen kunnioittamista, erityisesti hetkinä, jolloin niitä arvioidaan tai koetellaan. Radikaalia hyvinvointia on omien arvojen jatkuva tarkastelu, niiden takana seisominen sekä hankalienkin tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen.

Yhteisön hoitaminen

Radikaalissa hyvinvoinnissa keskeistä on yhteisöllinen näkökulma. Yksilön hyvinvoinnin peruspilareita on saada kuulua yhteisöön juuri sellaisena kuin olemme. Mutta ei riitä, että luon henkilökohtaisen hyvinvoinnin kuplan niiden ihmisten kanssa, jotka ovat samanlaisia kuin itse olen. Minun on oltava omassa työ- ja opiskeluyhteisössäni valmis myös rakentamaan yhteisöä; ottamaan mukaan niitä, jotka ovat identiteetiltään tai arvoiltaan erilaisia kuin minä.

Aalto-yliopistossa on ihmisiä yli sadasta maasta. Se saakin kysymään, miten meidän olisi toimittava, että tällainen kulttuurien cocktail saataisiin toimimaan mahdollisimman tuotteliaasti yhteisten tavoitteiden hyväksi. Enemmistö jyrää -periaate sulkee ulos ihmisiä ja heidän mukanaan paljon tietoa ja luovia ideoita.

Radikaalia hyvinvointia edistää se, että olemme valmiita kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja sallimme itse kullekin oman autenttisen itsensä esiin tuomisen.

Hankalat tunteet ja vaikeat saavutukset

Me kaikki koemme hetkiä, jolloin yhteys muihin ihmisiin katkeaa tai omien arvojen takana seisominen on vaikeaa. Se, että emme väistä epämukavia tunteita vaan tartumme niihin, hyväksymme epämukavien tunteiden kokemisen osaksi kasvua ja kehitystä ja yritämme tarkastella niitä ystävällisesti hyväksyen, on radikaalia hyvinvointia.

Radikaalia hyvinvointia on myös oman etuoikeutetun aseman tunnistaminen. Henkilöllä, joka edustaa monessa suhteessa enemmistöä vaikkapa kokouksessa, on todennäköisesti enemmän valtaa käytössään. Omien vallankäytön tapojen tiedostaminen ja aktiivinen pyrkimys muiden tasa-arvoiseen kohtaamiseen on osa muutosta, jota tarvitsemme.

”Jos minulla oli mitään erityistä tavoitetta Pepin hahmoa luodessani nuorten lukijoiden viihdyttämisen lisäksi, olisi se ollut sen osoittaminen, että kaikkein vaikein saavutus on olla vallan kahvassa ja olla käyttämättä valtaa väärin.” Astrid Lindgren Peppi Pitkätossusta

Systeemiset muutokset

Tutkimusten mukaan myötätuntotaidot ja jaettu kokemus ihmisyydestä tukevat kyvykkyyttämme toimia toisten ihmisten, oikeudenmukaisuuden tai luonnon puolesta. Autenttisuus sekä itseä kohtaan koettu myötätunto vahvistavat ihmisen kykyä eläytyä myös toisen ihmisen perspektiiviin.

Ihmisen omaa hyvinvointia tukee se, että hän osaa erottaa systeemiset asiat henkilökohtaisista. Radikaali hyvinvointi pyrkii kuitenkin systeemisiin muutoksiin. Tarvitsemme niin yksilötason, yhteisötason kuin globaalin tason tekoja kestävien ratkaisujen aikaansaamiseksi. Jotta jaksamme toimia yhteisön ja yhteiskunnan tavoitteiden edistämiseksi, on välttämätöntä huolehtia omista voimavaroista, rajoista ja jaksamisesta.

On tärkeää, että tulee hetkiä, jolloin olemme kyllin vahvoja ottamaan kurkut pois silmiltä, katsomaan maailmaa sellaisena kuin se on, ja toimimaan tärkeinä pitämiemme asioiden puolesta.

”Kyllä, tämähän on hankalaa!”

Oman hyvinvoinnin tukemisessa keskeistä on pysähtyä aika-ajoin tarkastelemaan keskeisiä minuuden osa-alueita. Tämä on erityisen tarpeellista hetkinä, jolloin yhteytemme muihin ihmisiin on koetuksella – kun alamme tuntea toivottomuutta, kun kohtaamme vaikeuksia tai koemme, että arvojamme tai identiteettiämme kyseenalaistetaan.

Hyvinvoinnin kannalta on voimaannuttavaa, jos näinä vaikeina hetkinä pystymme hyväksymään kokemuksemme ja tunnistamaan, että ”Kyllä, tämähän on hankalaa!”. Joskus tarvitsemme tukijoukkoja ja läheisiä ihmisiä, koska heiltä saatu tuki auttaa tilanteen käsittelyssä.

Mitä voin tehdä?

Itsehoitorutiinit auttavat meitä keskittämään energiaamme muutosten tekemiseen ja säilyttämään rauhallisuutemme vaikeinakin hetkinä. Rutiinit ovat voimaannuttavia, mutta niiden rakentaminen vaatii ponnistelua. Elämän hidastaminen rutiinien toteuttamiseksi on usein todella vaikeaa. Siksi on hyvä pysähtyä miettimään, miten omia itsehoidon malleja ja samalla omaa autenttista elämäntapaa voi vahvistaa. Voimme kysyä itseltämme:

1. Millaisia palautumis- ja suojautumiskeinoja käytän? Miten käsittelen epämukavia tunteita? Kuinka paljon uskallan liikkua pois mukavuusalueeltani?

2. Millaiset tukijoukot minulla on? Keneltä saan tukea? Ketkä hyväksyvät minut sellaisena kuin olen?

3. Missä kaikkialla luovuuteni ilmenee? Miten voin ilmaista itseäni vapaa-ajallani, työssäni tai opiskelussani?

4. Miten hoidan fyysisiä voimavarojani? Uni, ravinto, terveyden ylläpito?

5a. Mitkä arvot ovat minulle niin keskeisiä, että ilman mahdollisuutta näiden arvojen toteuttamiseen elämäni tuntuisi merkityksettömältä?

5b. Millainen kulttuurinen, sukupuoleen liittyvä tai seksuaalinen identiteetti minulla on?

LUE LISÄÄ:

Degges-White, Suzanne (2020). Radical Self-Care to Protect Your Overall Well-Being. Learning to care for yourself allows you to be there for others. Psychology Today. Radical Self-Care to Protect Your Overall Well-Being | Psychology Today

Myers, J. E., & Sweeney, T. J. (2004). The Indivisible Self: An Evidence-Based Model of Wellness. Journal of Individual Psychology, 60(3), 234-245. (The Indivisible Self: An Evidence-Based Model of Wellness.)

Jeffry L. Moe, Dilani M. Perera-Diltz, and Tamara Rodriguez (2021): Counseling for Wholeness: Integrating Holistic Wellness into Case Conceptualization and Treatment Planning

Lorde, Audre (1984). Sister Outsider: Essays and Speeches. Trumansburg, New York: The Crossing Press.