Maailman kahtiajako – Suomi tarvitsee Yhdysvallat-politiikan rinnalle vahvan Kiina-politiikan

Kuva: Timo Seppälä (Spezia, 2025) 
 

Timo Seppälä, Jari Laine & Juri Mattila

EU:n ja Suomen identiteetti hukassa globaalissa taloudessa

Maailmaa hallitsee kaksi talousmahtia, Yhdysvallat ja Kiina. Ne kilpailevat keskenään globaalista johtajuudesta teollisuuden ja talouden arvoketjuissa. Eurooppa (EU) on menettänyt asemansa talouden kolmantena blokkina ja ajautunut pitkälti Yhdysvaltojen vaikutuspiiriin. Tämä on heikentänyt EU:n poliittista voimaa ja identiteettiä ja taloudellista mahtia, kuten presidentti Sauli Niinistö on vihjannut Ukrainan sodan yhteydessä käydyssä keskustelussa. 

Tariffit ovat hätähuuto 

Eurooppalainen konsortio Airbus perustettiin vuonna 1970 haastamaan yhdysvaltalaisen Boeingin määräävää asemaa ja edistämään eurooppalaista yhteistyötä ilmailu- ja avaruusalalla. Vaikka Airbusille maksetut teknologia- ja innovaatiotuet johtivat 17 vuotta kestäneeseen kauppasotaan ja oikeudenkäyntiin Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä*, Airbus oli kaupallinen menestys. Missä viipyy EU:n seuraava “Airbus”?  Tällä hetkellä EU pyrkii vain suojautumaan kilpailulta asettamalla tariffeja** Kiinan teknologiajohtajuutta vastaan esimerkiksi sähköautoille ja aurinkopaneeleille. Yhdysvalloissa suojautuminen tariffeilla on vieläkin mittavampaa. 

Yli-investoinnit mahdollistavat uusien teknologiamarkkinoiden valtaamisen rahan voimalla – EU:lta puuttuu rohkeus

Maailmantaloudessa kilpailu teknologiahegemoniasta tapahtuu harvoin vapaan markkinatalouden säännöillä. Niin Kiina kuin Yhdysvallatkin pyrkivät aktiivisesti markkinoihin eri tavoin puuttumalla ja keinoja kaihtamatta rakentamaan valituista teknologiayrityksistään globaaleja monopoleja.

Panostamalla valikoituihin teknologioihin ja yrityksiin taloudellisesti, teknisesti sekä poliittisesti selvästi yli sen, mihin markkinakysyntä ohjaa, maailmantalouden avainvaltiot pyrkivät yli-investoimaan*** saavuttaakseen määräävän markkina-aseman sekä laajempia geopoliittisia tavoitteitaan. Tyypillisesti yli-investoinnit liittyvät suuriin teknologiamurroksiin, esimerkiksi puolijohdeteollisuuteen, datakeskuksiin, tekoälyyn ja kestävän kehityksen energiaratkaisuihin. Esimerkiksi globaalin internetin ja sosiaalisen median alustojen herruus jaettiin aikanaan maailmassa juuri yli-investoimisen työkaluilla.  

Yli-investoinnit synnyttävät usein uusia, niitä tukevia teollisuudenaloja ja saavat aikaan kasvupiikkejä, osin ennalta arvaamattomasti. Samalla ne muokkaavat uusiksi globaaleja arvoketjuja. Voittajiksi jäävät ne, joilla on varaa investoida eniten ja jotka tarttuvat uusiin mahdollisuuksiin hanakasti – kuten internet-kuplan jälkeen tapahtui.

Euroopan unionilla ei ole Yhdysvaltojen ja Kiinan kaltaisia valtavia pääomavarantoja käytössään. Mikäli Eurooppa ei kykene yli-investointien avulla skaalaamaan uusia teknologioita ja tukemaan globaalien voittajayritysten rakentamista, pakottaa se yritykset siirtämään teknologia- ja innovaatiokehityksensä pois Euroopasta Yhdysvaltoihin tai muihin kolmansiin maihin, joissa on pääomaa, osaamista ja voimakas valtiollinen tuki. Teknologia- ja innovaatiokehityksen keskuksiin ja pääoman luo on mentävä, jos haluaa olla mukana globaalien markkinoiden uusjaossa, niin informaatio-, energia- kuin avaruusteknologioiden osalta.

Suomi näivettyy

Uudessa maailmantaloudessa Suomen vanhakantainen tuotannolliseen tehokkuuteen bulkki- ja välituotteiden vientiin perustuva teollisuuspoliittinen ajattelu ei riitä. Nykymuotoisten innovaatiotukien merkitys jää vähäiseksi, mikäli oikeanlaista yrityspohjaa ei ole. Sen sijaan, että jaamme vuosittain miljardin vero- ja velkarahaa tukiaisina teollisuuden vakiintuneille suuryrityksille nykyisten tuotteiden ja prosessien kehittämiseen, tulisi meidän tukea rohkeammin kasvuhakuisia korkean jalostusarvon teknologiayrityksiä, jotka tähtäävät globaalien markkinoiden ja arvoketjujen murrokseen. 

Quo vadis Suomi ja EU?

Tarvitaan uudenlaista yhteiseurooppalaista innovaatioajattelua ja uuden ajan globaaliin kasvuun tähtääviä teollisuuspoliittisia ohjelmia à la “Airbus”. Kun globaalit arvoketjut ovat murtuneet ja jos maailmantalouden pirstaloituminen “diileiksi” jatkuu, on pienemmillä pelureilla kuten Suomella edessään pohdittavana suuria kysymyksiä. Millainen Kiina-politiikka Suomen tulee rakentaa USA-politiikan rinnalle? Hyvin käy tasavallan presidentiltä golf—vaan miten sujuu Suomelta go? Millainen on Suomen teollisuuden renessanssi? Miten koulutamme ja pidämme maassa tähän tarvittavat uuden ajan Leonardo da Vincit? 

 Avainsanat: Suomi, Euroopan Unioni, USA, Kiina, Geopolitiikka, Geotalous, tariffi, yli-investointi

*Highlights over the 17-year Airbus. Boeing trade war https://www.reuters.com/world/highlights-17-year-airbus-boeing-trade-war-2021-06-15/

**Tarifilla tarkoitamme mitä tahansa kustannusta tai maksua, joka peritään talousalueelle tuodusta tai sieltä viedystä tavarasta tai palveluista. Lisäksi tarkoitamme tariffilla esim. talousalueen regulaatiosta nousevia ylisuuria vaatimuksenmukaisuuteen (engl. compliance) liittyviä kustannuksia. 

***Yli-investoiminen osana teknologia, innovaatio ja teollisuuspolitiikka tarkoittaa, että valtiollinen toimija tai yritys sijoittaa tuotteiden, palveluiden tai infrastruktuurin rakentamiseen enemmän kuin sen varsinainen tarve on avoimilla markkinoilla. Tätä yli-investoinnin menetelmää käytetään useimmiten viitatessa määräävän markkina-aseman eli globaalin monopolin synnyttämiseksi.