Mieli & Koodi: Psykologisen sodankäynnin ja ”tekoälysodan” yllättävät yhtenäisyydet

^{Kuva: Manchester Art Gallery, Manchester / Timo Seppälä}

Teksti: Timo Seppälä,

Mielen ja koodin yhteisrintama: Psykologisen sodankäynnin ja ”tekoälysodan” yllättävät yhtenäisyydet

Sodankäynti on aina ollut muutakin kuin pelkkää terästä ja ruutia. Se on ollut taistelua tahdosta, tiedosta ja havainnoinnista. Kiinalainen sotastrategi Sunzi kirjoitti jo tuhansia vuosia sitten, että "kaikki sodankäynti perustuu harhautukseen".

Kun katsomme nykypäivän digitaalista toimintaympäristöä, huomaamme kiehtovan – ja hieman selkäpiitä karmivan – ilmiön: perinteinen psykologinen sodankäynti ja moderni tekoälysumu ovat sulautumassa yhteen. Ne eivät ole kaksi erillistä tulevaisuuden uhkaa, vaan saman kolikon kaksi puolta. Mikä näitä kahta maailmaa yhdistää?

Kohde on sama: Inhimillinen päätöksenteko

Psykologisen sodankäynnin perimmäinen maali ei ole vihollisen keho, vaan hänen mielensä. Tavoitteena on horjuttaa uskoa, kylvää hämmennystä, lamauttaa päätöksentekokyky ja saada vastustaja luovuttamaan vapaaehtoisesti tai tekemään virheitä.

Tekoälysodassa – erityisesti modernissa informaatiovaikuttamisessa – kohde on täsmälleen sama. Tekoälyä ei valjasteta pelkästään murtamaan kyberjärjestelmiä, vaan murtamaan ihmisen kognitio (kyky käsitellä tietoa). Algoritmit analysoivat dataamme ymmärtääkseen pelkomme, toiveemme ja poliittiset kipupisteemme, ja syöttävät meille räätälöityä sisältöä, joka ohjaa mielipiteitämme haluttuun suuntaan, jopa väärän tiedon äärelle.

Massaräätälöinti: Propaganda tehosekoittimessa

Ennen vanhaan psykologinen sodankäynti oli kömpelöä: lentokoneista pudotettiin propagandalehtisiä toivoen, että joku lukisi ne.

Tekoäly muuttaa tämän täysin. Se tuo mukanaan hyper-personoinnin. Generatiivinen tekoäly (kuten kielimallit ja kuvageneraattorit) pystyy luomaan sekunneissa miljoonia erilaisia, uskottavia viestejä, valeuutisia tai syväväärennöksiä (deepfakes). Mikä pelottavinta, tekoäly voi kohdentaa nämä viestit yksilötasolla: se mikä toimii sinuun, ei toimi naapuriisi, ja algoritmi tietää sen. Kyseessä on teollisen mittakaavan psykologinen manipulointi.

"Koneäly vastaan koneäly" ja kognitiivinen ylikuormitus

Psykologisessa sodankäynnissä pyritään usein luomaan kaaosta, jossa uhri ei enää tiedä, mikä on totta ja mikä valhetta. Kun tietoa on liikaa ja se on ristiriitaista, seurauksena on analyysiparalyysi – ihminen jähmettyy.

Tekoälysumussa tämä viedään koneellisen nopeuden tasolle. Automaattiset botit ja tekoälyjärjestelmät voivat vyöryttää niin paljon väärennettyä dataa, satelliittikuvaa, sähköpostia ja uutisvirtaa, että ihmisanalytikkojen on mahdotonta pysyä perässä. Tässä pisteessä ihminen joutuu luovuttamaan puolustusvastuun toiselle tekoälylle. Sodasta tulee kahden algoritmin välinen shakkipeli, jossa panoksena on ihmismielen hallinta.

Kitkan ja epävarmuuden maksimointi

Sotateoreetikko Carl von Clausewitz puhui "sodan sumusta" ja "kitkasta" – kaikista niistä pienistä asioista, jotka tekevät helpoistakin asioista sodassa vaikeita. Sekä psykologinen sodankäynti että tekoälyhyökkäykset pyrkivät maksimoimaan tämän sumun.

Siinä missä perinteinen psykologinen puoli hoitaa epäilyksen kylvämisen yhteiskunnan instituutioita kohtaan, tekoäly automatisoi ja monistaa tämän prosessin. Se tekee valheesta niin aidon näköistä, että epäilys muuttuu pysyväksi olotilaksi.

Katse tulevaisuuteen: Miten suojaudumme?

Kun koodi ja psykologia kohtaavat taistelukentällä, perinteiset kilvet ja panssarit eivät riitä. Parasta puolustustamme on kognitiivinen suojautuminen: medianlukutaito, terve skeptisyys digitaalista sisältöä kohtaan ja ymmärrys siitä, miten meihin yritetään vaikuttaa.

Tulevaisuudesta ei selviä sillä, kenellä on paremmat algoritmit, vaan sillä, kumpi pystyy pitämään päänsä kylmänä informaatiotulvan keskellä.

Hakusanat: Psykologinen sodankäynti, tekoälysumu, Mieli & Koodi