Systeeminen suunnittelu – avain kaupunki- ja maisemasuunnittelijoiden työkalupakkiin

Kuva: Systeemistä suunnittelua on hyödynnetty muun muassa merialueiden ja saariston suunnittelussa.  

Systeemiajattelusta on apua, kun pyritään tulemaan toimeen erilaisten tulevaisuuteen liittyvien viheliäisten ongelmien, kompleksisuuden ja epävarmuuden kanssa. Sitä voidaan hyödyntää myös maiseman ja kaupunkiympäristön kaltaisten sosioekologisten systeemien tarkastelussa. Systeemiajattelun ja sitä hyödyntävän suunnittelun eli systeemisen suunnittelun lähtökohtana on kokonaisvaltaisuus: huomio kiinnitetään systeemin yksittäisten osien sijaan niiden välisiin vuorovaikutuksiin ja yhteenkietoutuneisuuteen. Systeemiajattelu tarjoaa vaihtoehdon reduktionistiselle ajattelulle, jossa monimutkaisia ilmiöitä pyritään ymmärtämään pilkkomalla niitä pienempiin osiin ja kategorioihin. Systeemisessä suunnittelussa erilaisten analyysien ja synteesien avulla pyritään kurkistamaan näiden laatikoiden ulkopuolelle, sukeltamaan pintaa syvemmälle ja ymmärtämään tuttuakin tarkastelukohdetta uudenlaisella tavalla.  

Totutut, omalle ammattikunnalle ominaiset ajatus- ja toimintamallit voivat rajoittaa sitä, miten erilaisia ongelmia tulkitaan ja lähdetään ratkomaan. Sanotaan, että kun kädessä on vasara, kaikki ongelmat alkavat näyttää nauloilta. Systeeminen suunnittelu tarjoaa uusia välineitä suunnittelijan työkalupakkiin, mutta ennen kaikkea se on lähestymistapa, jossa lasketaan tuo tuttu vasara kädestä ja pyritään tarkastelemaan suunnittelukohdetta ja siihen liittyviä kysymyksiä ennakkoluulottomasti ja avoimin mielin. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole hylätä vasaraa kokonaan, vaan palata uudemman kerran tutkailemaan uteliaasti työkalupakin muutakin sisältöä ja miettiä, mikä olisi juuri tähän tilanteeseen sopiva ja mahdollisimman vaikuttava tapa toimia. Mitkä ovat nykyisen tilanteen taustalla vaikuttavia rakenteita ja muita juurisyitä, ja miten niihin voitaisiin puuttua? Kun puhutaan kaupunki- ja maisemasuunnittelusta, systeemin toimintaan puuttuminen voi tarkoittaa paitsi rakennettuun ympäristöön esitettyjä muutoksia myös esimerkiksi kannustamista uudenlaiseen suhtautumiseen jotakin asiaa kohtaan, paikallisten yhteisöjen tukemista tai yhteistyön ja luottamuksen rakentamista eri osapuolten välille.  

Väitöskirjatutkimukseni sai alkunsa, kun kiinnostuin systeemisestä suunnittelusta ja ennen kaikkea siitä, miksei se monista hyödyistään huolimatta ole jo arkipäivää suunnittelijoiden keskuudessa. Osin voi olla kyse siitä, etteivät suunnittelijat tunnista tai tiedosta käyttävänsä systeemisiä lähestymistapoja, vaikka he tekisivätkin niin jo nyt. Omaksumisen esteenä voivat olla myös esimerkiksi tarvittavien resurssien, osaamisen ja konkreettisten esimerkkien puute. Uusien suunnittelumenetelmien voidaan kokea olevan irrallaan alalle ominaisista käsitteistä ja käytännöistä tai jopa ristiriidassa niiden kanssa. Systeeminen suunnittelu saatetaan myös mieltää turhan työlääksi ja raskaaksi menetelmäksi, mitä se voi hyvinkin olla silloin, kun ratkottava kysymys on luonteeltaan yksinkertainen ja suoraviivainen. 

Systeeminen suunnittelu on lähestymistapana edukseen erityisesti kompleksisissa suunnittelutehtävissä ja sellaisissa tilanteissa, joissa ei oikein tiedä, mitä suunnittelulla ollaan tavoittelemassa tai mistä edes kannattaisi aloittaa. Itse olen hyödyntänyt systeemistä suunnittelua työpajojen suunnittelussa, kilpailuohjelman laatimisessa sekä projekteissa, joissa on kehitetty suunnitteluprosesseja, -työkaluja tai kokonaan uudenlaisia suunnitelmatyyppejä, ratkottu arvoristiriitoja tai priorisoitu tavoitteita keskenään. Systeemistä suunnittelua käytetään myös esimerkiksi vaikutusten arviointiin, jotta voidaan välttää suunnitelman toteuttamisen ei-toivottuja seurauksia. Lähestymistapana se rohkaisee kokeilemaan ja oppimaan uutta, ylittämään totuttuja sektorirajoja sekä paljastamaan suunnittelukohteiden piilotettua potentiaalia. Mutta miten systeemisen suunnittelun menetelmiä voitaisiin mukauttaa ja soveltaa niin, että ne sopisivat nykyistä paremmin yhteen kaupunki- ja maisemasuunnittelun tarpeiden ja käytäntöjen kanssa? 

Lähdin tutkimuksessani liikkeelle systeemisen suunnittelun määritelmistä ja esimerkkitapausten tutkimisesta: millaista systeeminen suunnittelu on, miten sitä on hyödynnetty ja millaisissa suunnittelutehtävissä siihen liittyvät työkalut kannattaisi ottaa esiin. Seuraavaksi tarkoituksenani on ulottaa tarkastelua myös siihen, miten systeemisen suunnittelun käyttöönottoa voidaan edistää. Tämä voi edellyttää esimerkiksi uusien taitojen, kuten systeemilukutaidon ja -tietoisuuden opettamista ja omaksumista tai systeemisen lähestymistavan käyttöönottoa hidastavien suunnitteluorganisaatioihin ja -prosesseihin liittyvien esteiden tunnistamista ja purkamista.  

Tutkin systeemistä suunnittelua ja haluan tehdä siitä helpommin lähestyttävää, sillä uskon, että systeemiajattelu täydentää olennaisella tavalla maisema-arkkitehtien ja muiden maisema- ja kaupunkisuunnittelijoiden työkalupakkia ja auttaa hyödyntämään paremmin pakin muutakin sisältöä. Ehkä mahdoton voi muuttua mahdolliseksi, kun edessä ei enää olekaan pelkkiä nauloja. 

Kirjoittaja: Sofia Kangas, maisema-arkkitehti, väitöskirjatutkija. Aalto-yliopisto, taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos. 

Avainsanoja: systeeminen suunnittelu, systeemiajattelu, suunnittelumenetelmät, sosioekologiset systeemit